Julkaistu perjantaina 26.03.2010 59 140
...ja muutama kyynel vierähti poskelle, kun hyvästelimme
Anna-Maija
Sain tehtäväksi puhua vävypojan kanssa PUHELIMELLA RANSKAKSI. Arvasin joutuvani siihen mutta 4 päivän opiskelun jälkeen. Taitaa tulla mulle pudotus, kun haluavat tälle viikolle kaikki kuvaukset. Muutenhan ei olisi materiaalia.(?)
10.9.
Kumpikaan ei pudonnut. eli harjoitus jännityksestä. Mika vielä tänään joutuu/pääsee futisjoukkueen juttusille, kuten oli toivonut... Ja sitten saa otteluliput hyvän tason otteluun....Mikalla paljon tietoa, mutta menee helposti lukkoon, kerää koko ajan säälipisteitä meiltä muilta.
Minua tullaan illalla kuvaamaan ja harjoitellaan puh. soittoa?? Kuvaukset meni hienosti ja puhuin puoli tuntia yhteenmenoon ja Caroline esimmäisen kerran keskittyi minun puhumiseeni ja auttoi. Tuli kehuja...?
11.9.
Ensin kirjallinen koe ja myöhemmin suullinen Leilan kanssa. Kuvittelin osaavani, mutta jouduin pudotukseen Virpin ja Mikan kanssa. Eli heidän oli saatava 3. Se olin sitten minä. Virpin kanssa tasapisteet, (joita suuresti epäilen). Mikan hermo pettänyt ja haluaa kotiin, mutta teki jonkun sopimuksen, josta ei saa puhua ja mies muuttui.
Illalla puhelu vävypojalle ja tuntui menneen hyvin, mutta tosiaan sen jälkeen ja ruokailun jälkeen oli prinsessan (Ellan sanonta) ilta, kun sai olla pianistina (onko mitään tekemistä ranskan opiskelun kanssa?). Ja olihan hänellä kokeista parhaat pisteet. Ja meidät kolme seuraavan päivän tehtävään. En osannut hermoilla ja kuinkas siinä sitten kävi.
12.9.
Ostoksille torille ja sain ostoslistani ja tiesin kaikki, joten olin rauhallinen ja siis LIIAN RAUHALLINEN JA TEIN OSTOKSET MUTTA EN TAJUNNUT PITÄÄ SHOWTA JA KUN MUN VANHAN IHMISEN PERUSILME ON VÄHÄN SUUPIELET ALASPÄIN, NIIN EN MIELLYTTÄNYT TORIMYYJIÄ. Tuli kotiinlähtö????
Taisi olla yllätys monelle ja sain melkein raivokohtauksen asian mulle selvittyä. Mutta miksi Philippe sanoi olevansa pahoillaan asiasta... kun halasi kovasti mua. Tosin Mikaahan ei olisi voinutkaan pudottaa, kun hänellä oli vielä kuvattavaa, kun oli ne otteluliputkin plakkarissa. En voi mitään mutta taitaa mennä kässärin mukaan.
Sen jälkeen porukan kanssa sovitulle ruokailulle ja taas ihmisten järkyttyneet ilmeet ja itkut paitsi Eero, joka tuli tapansa mukaan myöhässä niin ei edes kysynyt mistään mitään. Lähdettiin rannalle ja sen jälkeen tytöt eivät päästäneet mua asunnolle olemaan ja joimme Jaanan tarjoamat shampanjat terassilla ja kävimme kaupassa ja meillä oli ihana ilta Virpin asunnossa, jossa isäntäväki pois. SUURI KIITOS HEILLE SIITÄ ja tulihan sinne Mikkokin. Illalla kotiin, jossa keskustelu Carolinen ja Bengtin kanssa ja taas ihmetystä.
Aamulla mua piti tulla hakemaan puoli 8 ja ketään ei kuulunut niin raahasin laukkuni ja itseni tyhjän (paitsi humalaisia kotiin palaavia ja koiran kusettajia) kaupungin läpi asemalle, johon ilmestyi ohjelman vastaava tuottaja Olli, jolle olin todella vihainen, että tämä oli piste iin päälle koko touhussa. Olimme soittaneet tuotantoassistentin Eerikan kanssa ristiin ja hän raukka sai varmaan haukut asiasta ja hän oli kolaroinut autonkin hermostuksissaan. Asia on puhuttu jo Eerikan kanssa enkä kanna hänelle kaunaa. Istuin junamatkan eri osastossa kuin Olli, mikä oli hyvä että sain vähän rauhoittua. Pariisin asemalla sitten annoin lentolipun Ollille ja sanoin tähän loppui kässärin mukainen ohjelma ja mulla on lentolippu Sveitsiin, jonka olin tuloksen selvittyä jo lounaalla järjestänyt. Olli halusi puhua kanssani vielä, kun mulla ilmeisesti on jotain sanomista. Kerroin mielipiteeni kässäristä ja ihmettelin, että joidenkin eli Mikan kanssa tehdään eri sopimuksia ja eihän musta olisi mitään materiaalia, jos ei olisi koko viikon kuvattu eniten. Hän sanoi, että Mikaa kuvattu enemmän? Mutta muitahan ei paljon mitään vielä siihen mennessä. Eipä olisi ollut materiaalia.
20.9.
Tässä viikon miettimisien jälkeen ja tekstiviestien ja puhelujen jälkeen (ennätys puhelinlaskussa kohta 200 €) mun mokani oli mun peruslukemilla oleva naamani, mutta vieläkin kirvelee ne tasapisteet. LOPPUKANEETTINA TÄHÄN MENNESSÄ: OLI HIENO KOKEMUS KAIKENKAIKKIAAN JA SAIN UUTTA INTOA OPISKELLA RANSKAN KIELTÄ (vaikka tuntuikin jossain vaiheessa, että tällä ohjelmalla on aika vähän ranskan kielen oppimisen kanssa tekemistä).
Eero
10.9.
Kukaan ei pudonnutkaan, vapautunutta tunnelmaa! Nyt luvattiin että huomisesta karsinnasta joku tipahtaa varmasti. Koulupäivän jälkeen istuin tovin katukahvilassa kuunnellen puheen sorinaa ja katsellen helteessä rauhallisesti käyskenteleviä kulkijoita. Samalla etsin sanakirjasta läksyihin sanoja, kuinkas muutenkaan. Kotiin tultuani pullahdin uimaan talon maan uima-altaaseen.
11.9.
Jälleen aurinkoinen päivä – koulupäivän jälkeen kävin juoksulenkillä, uimassa ja suihkussa. Illalla TV-väki tarjosi meille upean päivällisen shampanjoineen. Illalla katselin asuintaloni terassilla tähtitaivasta ja kaupungin valoja; muistin, kuinka musta rouva jutteli minulle tänään ratikassa, tämän talon asukkaiden ystävällisyyttä ja puiston penkillä vieressäni istunutta herttaista vanhusta. Kuinka tärkeitä pienet asiat ovatkaan suuren tähtitaivaan alla? Entäs se, että minä saan opiskella ranskaa näin loistavassa paikassa: pieni askel Ranskan valtiolle, suuri harppaus Eero-pojalle.
12.9.
Sain lapsilta kaksi piirustusta, tämä perhe pitää mielialani korkealla; vanhemmat ovat lämpimiä, avoimia ja syvällisiä. Pidin lupaukseni; sain sanoitetuksi ja sävellettyä ensimmäisen ranskankielisien lauluni! Minusta siitä tuli tosi hauska! Otin aikaa ja kävelin Montpellierissä. Leveää puiden reunustamaa puistotietä pitkin pääsin portaita myöten suurenmoiselle näköalapaikalle. Siellä ylhäällä, punertavan auringon laskeutuessa katselin alhaalla kahviloissa istuvia perheitä, puistossa kuhertelevia pareja ja kitaroineen laulavia nuoria. Istuin kauan ja jossain vaiheessa olin antanut sydämeni tälle kaupungille. Olisin hyvin onnellinen, jos perheeni olisi täällä.
13.9.
Perheeni tytär, Suzanne, täyttää viikon kuluttua 10 vuotta. Ratikassa viereeni istuutui perhe, juttelimme ja istu ja pala – Amelie-tytär oli 10-vuotias. Hän kirjoitti minulle lapulle DVD:n nimen ja kaupan osoitteen, josta voin sen ostaa. Kisassa on nyt sinniteltävä, että voin antaa Suzannelle lahjan ja laulaa synttärilaulun. Kaupungilla oli karnevaalit ja sain ihailla loistavia ohjelmanumeroita. Jotain olen jo oppinut, sillä ruuan ja kahvin tilaamiset sujuivat baarissa ongelmitta.
Laura
Torstai 10.9.2009
Olin jopa hieman huonovointinen matkalla tunnille, koska jännitin niin paljon mitä tuleman pitää. Ei pilvetön taivas edes auttanut oloani. Koulu alkoi klo 9.00 ja tiesin että jompikumpi tulisi takaisin tunnille, mutta olisiko se Mika vai Virpi! Kamalan stressaavaa, tietysti erityisesti siksi että tämä olisi ensimmäinen pudotus.
Luokkahuoneessa tunnelma oli kireä ja hermostuneen puhelias. Tunti alkoi normaalisti, kun yhtäkkiä kuului koputus ja Mika saapui paikalle! Suretti Virpin puolesta, mutta toisaalta olin tyytyväinen Mikan puolesta, että hän läpäisi testin. Hetken kuluttua Virpi saapui luokkaan ja tunnelma oli lievästi sanottuna epäilevän yllättynyt! Mitä ihmettä!? Philippe selitti tilanteen: hän ei halunnut että vain kolmen päivän opiskelun jälkeen joku joutuisi jo lähtemään. Ihanan reilua!
Opetuksen jälkeen meillä oli ilta vapaata, mikä oli hyvä sillä saimme aivan mielettömästi läksyjä. Siis aivan mielettömästi. Luvassa olisi kirjallinen SEKÄ suullinen koe. Suullista koetta suorastaan odotin mutta kirjallista en… Mon Dieu onneksi pääsin vähän kiertelemään matkalla kotiin.
Perjantai 11.9.2009
Pitkä päivä, koe meni ihan hyvin, taisin saada täydet pisteet puhekokeesta. Olen muutenkin saanut kehuja, että puhun tosi sujuvasti. Mikä oli kyllä yllätys minulle!
Lauantai 12.9.2009
Tänä aamuna oli Mikan, Virpin ja Annamaijan pudotuskisa, joka alkaisi 09.00. Sovimme lounastreffit Cafe des beaux artsiin klo 13.00. Ensimmäinen pudotus tuntui pahalta ja tajusin että kisa on todellakin alkanut.
Mikko
11.9.2009
Aamu alkoi kirjallisella kokeella, johon olin yrittänyt lukea eilen illalla. Tuntui siltä, että olin onnistunut kertaamaan oikeita asioita, sillä osasin mielestäni suurimman osan kokeen asioista. Koulussa harjoittelimme adjektiiveja ja kartutimme sanavarastoamme. Heti aamupäivän opetuksen jälkeen oli vielä suullinen koe, joka onneksi keskittyi samoihin harjoituksiin, jotka olimme käyneet aamupäivällä läpi. Kokeen piti uusi ja mukavanoloinen opettaja Leila. Kokeen jälkeen menimme normaaliin tapaan lounaalle Le petit Grilliin. Lounaan jälkeen otin bussin kotiin ja istuin puutarhassa auringossa tunnin kuunnellen musiikkia. Elämä tuntui hienolta! Illaksikin on ohjelmaa, sillä tapaamme koulun edessä varttia vaille kuusi. Todennäköisesti menemme syömään, mutta kun tosi-tv:ssä ollaan, niin mistään ei voi olla varma ;-)
Jaana
10.9. torstai
Tv koulussa. Sekä Mikan että Virpin tuolit olivat tyhjinä…Mutta pian he MOLEMMAT tulivat takaisin! Hieno yllätys!
Mika (liittyy jalkapalloon?), Laura (pianonsoittoa?) ja Anna-Maija (puhelu ranskaksi) saivat tehtäviä. Minä en vielä - mitä mahtaa olla tulossa? Huomenna on taas kokeet, tämä ilta menee valmistautumiseen ja läksyihin. Lounaan jälkeen jäin hetkeksi kaupungille nauttimaan ranskalaisen kaupungin kesäisestä tunnelmasta.
11.9. perjantai
Jännitys aamun kokeista ( ja yöllä leikkivät kissanpennut…) vaikuttivat uneen. Selvisin kuitenkin jotenkuten sekä kirjallisesta että suullisesta kokeesta. En tiennyt, että jännitän kokeita näin paljon!!!! Lounas sisällä, sillä ulkona oli täyttä ja tulimme syömään kaikki eri aikaan. Ei haitannut. Ruoka maistui silti. Käsky kävi: melkein “ykkösissä” koululle klo 17.45. Mitähän meille on keksitty tänään? Kiirettä pitää, että ehtii kotiin - tosin iltapäivällä ei ehkä ole ruuhkia kaupunkiin päin.
Söimme hyvän illallisen ja joimme shampanjaa! Mmmmmm. Saimme nauttia myös Lauran soljuvan kauniista pianonsoitosta. Ilta päättyi kokeiden tuloksiin ja päivä oli Lauran! Minäkin selvisin jatkoon. Trés Bien! Upea fiilis! Tosin sitä himmensi Virpin, Annamaijan ja Mikan joutuminen pudotustehtävään huomenna aamupäivällä.
12.9. lauantai vapaapäivä
Puhuin kotiin ekan kerran ja ikävähän sinne sitten tuli. Kotiin en silti vielä halua. Lohduttauduin pyykinpesulla ja pian lähden kaupungille. Tapaan toiset lounaalla klo 13 aikoihin. Upea kesä jatkuu! Pilvetön taivas ja lämmin aurinko! Varmaan taas +30 asteen paikkeilla ollaan päivällä.
Kuulin pudotustehtävän tulokset: USKOMATONTA! Annamaija lähtee huomenna kotiin. Mielestäni hän oli hyvä ja erittäin innostunut, myös aktiivinen tunnilla. Mutta se ei kai sitten vaikuta…
13.9. sunnuntai vapaapäivä
Meren herkkuja aurinkoisessa Sete:ssä. Ja illalla lukemista.
Virpi
6. pvä – Torstai
Aamulla aikaisin noin 7.30 tuli kuvausryhmä kotiin kuvaamaan aamutoimiani. Jerome oli upea isäntä ja hän kävi aamutuimaan ostamassa croissanteja. Kuvausryhmä halusi kuvata huoneessani, jossa ei kyllä paljon kuvattavaa ole paitsi ihan ikioma parveke. Julieta ja Jeromea haastateltiin ja toki myös minua. Sitten lähdimme koululle, jossa muita kilpailijoita odotti mukava yllätys, kun me molemmat tulimme luokkaan. Yllätys oli mojova! Kaikki kuitenkin tiesimme, että tämä oli ainut kerta kun ketään ei pudotettu. Kohta alkaa tosi koetukset.
Tänään Ella saapui luokkaan ja ilmoitti että osalla ryhmästä olisi tehtävät joko tänään tai huomenna. Tehtävät saivat Michelle, Ann-Marie ja Laurette. Michellen tehtävänä oli mennä erääseen pubiin puhumaan jalkapallosta muutaman fanin kanssa. Se olikin Michellelle jännityksen paikka. Laurette sai tehtäväkseen etsiä paikan, ravintolan, jossa hän saisi soittaa pianoa ja Laurette oli asiasta innoissaan, vihdoin hän pääsisi soittamaan.
Ann-Marielle tuli tehtäväksi valmistautua soittamaan vävylleen, jonka kanssa hänen pitäisi puhua ranskaa. Mielenkiintoisia tehtäviä tuli kaikille ja jännitti paljon heidän puolestaan. Ilta menikin opiskellessa ja valmistautuessa huomiseen tenttiin. Meille ilmoitettiin, että tulisi kirjallinen ja suullinen testi.
7. pvä – Perjantai
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin kouluun tankaten sanastoa ja opittuja asioita. Koe alkoi heti yhdeksältä ja siinä kyseltiin juuri opittuja asioita. Omasta mielestä osasin paremmin kuin edellisessä kokeessa. Opiskelimme ahkerasti koko päivän ja koulun loputtua kävimme yksitellen erään toisen opettajan luona ja hänelle piti kertoa yhdestä sukulaisesta. Meille myös kerrottiin, että tapaisimme koululla ennen kuutta ja iltaa varten pitäisi pukeutua vähän fiksummin. Eli menisimme johonkin kivaan ravintolaan syömään. Illalla tapasimme koululla ja lähdimme autolla vähän matkan päähän. Ravintola oli tosi kiva, paljon hyviä viinejä ja ravintolassa sai maistaa lasin viinejä ja niistä valita itselleen sopivan aterian kanssa. Yllätys oli myös se, että Laurette soitti pianoa juuri täällä ja oli tosi mukava kuulla hänen soittavan. Illallisen jälkeen tuli H-hetki ja ilmoitettiin kokeiden tulokset. Michellen koe oli mennyt huonosti, eli hän sai huonoimmat pisteet. Seuraavaksi olinkin minä ja Ann-Marie, mikä oli yllätys. Meidän seuraavan päivän tehtävämme oli lähteä ostoksille vihannestorille. Tapaisimme aamulla Plasa de la Comediella klo 19.30. Illalla yritin vielä päntätä hedelmien ja vihannesten nimiä ja kuinka pyydetään ja kysytään hintaa.
8. pvä – Lauantai
Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja ehdin vielä jonkin aikaa lukea sanoja. Comedielle on noin parin minuutin kävely asunnolta ja siellä olikin koko filmiryhmä ja Michelle ja Ann-Marie. Tehtävämme siis oli suorittaa ostoksia torilla. Saimme ostoslistan ja listalla olevat tavarat piti hankkia keinolla millä hyvänsä. Kun vuoroni tuli en jännittänyt juuri lainkaan ja omasta mielestäni suoriuduin hyvin. Tehtävämme arvosteli rouva, joka oli meidän myyjämme ja myöskin opettajamme Philippe. Yllätys oli melkoinen kun päätös julkistettiin. Lähtijä olisi Ann-Marie. Olin samaan aikaan iloinen ja surullinen, Iloinen siitä että saan jatkaa opiskelua ja surullinen siitä, että Ann-Marie joutuu lähtemään. Tapasin lounaalla muun ryhmän ja päätimme lähteä rannalle nauttimaan vapaasti iltapäivästä ja ottamaan aurinkoa. Michellellä oli omia menoja, hän pääsi seuraamaan jalkapallo-ottelua. Illalla vietimme Ann-Marien läksiäisiä ja muutama kyynel vierähti poskelle, kun hyvästelimme.
9. pvä – Sunnuntai
Ihanaa, vapaapäivä. Jeanette oli yökylässä luonani ja heräilimme omia aikojamme. Meillä oli tapaaminen muun porukan kanssa rautatieasemalla ja ostimme liput Ceteen, lähellä olevaan kalastajakaupunkiin. Aivan ihana kaupunki, kiertelimme kojuilla ja kävimme syömässä ravintolassa meren herkkuja, nam. Ihana päivä, mutta kyllä illalla oli taas käytävä kirjojen kimppuun.
Kommentit
Olipas todella huono häviäjä tämä Anna-Maija. Eikä näytä itsekritiikkiäkään omaavan, kun ei edes huomannut omia virheitään. Ensin vähän säälinkin häntä, mutta tämän blogin luettuani en enää yhtään. Aikamoisia syytöksiä, perustuen mihin? Au revoir, A-M!
Ihmettelin myös kovasti Anna-Maijan kohtaloa. Mika oli kai mielen-
kiintoisempi tapaus - epäilen, että tulevissa jaksoissa kuoriutuu
tuppisuusta varsinainen ranskan taitaja. Mutta vielä kerran - ei
vanhan ihmisen yli olisi saanut näin kävellä - ja Anna-Maijasta
näkyi, että hän osasi. Ei tämä ole kauneus- eikä sympaattisuus-
kilpailu, vaan kielikilpailu.
Oli varmaan aiheellinen huomautuksesi, mutta jos katsoo asiaa mun kannaltani, niin tunnelma ei ollut paras mahdollinen. Olinhan ollut se joka koulussa oli eniten äänessä jne.Ja sitten täysin oudot ihmiset parin minuutin jälkeen ratkaisevat asian.
Olen pahoillani jos olen aiheuttanut joillekin mielipahaa, mutta olipahan kokemus.
Kaikkea hyvää teille katsojat ja jossain vaiheessa lähden takaisin Ranskaan sinne Roussillioniin maalaamaan, niinkuin sanoin lehdistötilaisuudessa(joskin se lausunto oli pois leikattu).Katsotaan tätä ohjelmaa mielenkiinnolla ja opiskellaan ranskan kaunista kieltä.
terveisin Annamaija
Ja Kiitos Niiskulle sanoistasi, ne lämmittivät.
Terveisin Annamaija
Äkkiseltään voisi tietysti ajatella, että A-M:n reaktio "salaliittoteorioineen" on vähän yliampuva, mutta toisaalta kun oikein riipii niin silloin saattaa välillä irrota oikein täydeltä laidalta. Onhan se nyt ainakin vaihtelua niin perinteisiin -Joo, kyl tää tästä- kommentteihin;-)
Toisaalta tämän sinänsä mainion ohjelman formaatti on mielestäni sikäli kelvoton, että nuo pudotuspelit olisi voinut jättää kokonaan pois. Voittajan voisi ihan hyvin valita kokonaissuorituksen perusteella, jossa kaikilla tehtävillä, tenteillä, tuntiosaamisella yms. on merkitystä lopputuloksen kannalta. Tällöinhän kukaan ei putoaisi, kaikilla olisi kivempaa ja tämä antaisi mahdollisuuden myös myöhemmin kukkaan puhkeaville kisailijoille näyttää taitojaan. Pudotuspelissähän tuurilla ja ns. päivän kunnolla on turhan iso rooli.
Tosin kilpailuhan tämä on ja kisaajien sen varmaan oletettiin tiedostavan, mutta vähän väkinäinen soppa tuosta kielikurssin ja "heikoin lenkki"-kisan yhdistelmästä tuppaa syntymään.
Mika ja Virpi ovat varmasti erinomaisen mukavia ihmisiä, mutta kyllä
Anna-Maija puhui paljon parempaa ranskaa kuin he. Torikauppiasta
näyttivät kiinnostavan ihan muut asiat kuin kielitaito, sulava
käyttäytyminen esimerkiksi.
Olen katsonut myös ohjelmat Talo Italiassa ja Talo Espanjassa ja molemmissa on tullut tunne, että kielitaito ei ole ainoa asia, minkä mukaan ihmisiä arvioidaan. Olin lähinnä "järkyttynyt" reaktiosta, jossa A-M esitti melkoisia syytöksiä, kuten sen, että tenttituloksia väärennettiin. Siihen tarvittaisiin jo jotain todisteita. Nämä tosi-TV:t eivät mene monenkaan mielen mukaan, olen mm. ihmetellyt sitä, että näissä sarjoissa on selvästi ollut ihmisiä, jotka ovat opiskelleet kieltä aikaisemmin, ei vain sitä kahta viikkoa. Siinä on hyvin vaikea sitten pärjätä sellaisen, joka on todella vasta-alkaja. Mutta kaikenkaikkiaan nämä ovat ainoita tosi-tv-ohjelmia, joita seuraan suurella mielenkiinnolla ja itsekin yrittäen pysyä mukana. Olen alkanut hiljattain ranskan opiskelun ja ymmärrän hyvin niitä vaikeuksia, joita kilpailijoilla on. Odotan innolla seuraavia jaksoja.
Hyvä Mia 56
En ole väittänyt mitään väärennöksiä olevan, mutta meillehän ei koskaan näytetty kokeidemme tuloksia, joten sen takia olen ihmetellyt vain omaa osaamattomuuttani, kun en voinut sitä mitenkään seurata.
Hyvää ranskan kielen opiskelua Sinullekin ja nauti sarjasta.
Kevätterveisin Annamaija
Hei Annamaija! Siitä sinun kommentistasi suluissa, että epäilit niitä tasapisteitä, saa todella sen käsityksen, että et uskonut saaneesi tasapisteitä Virpin kanssa. En ollenkaan toivonut sinun putoavan ja olin yllättynyt tuloksesta, mutta kaikkihan te teitte virheitä (mikä siinä vaiheessa on ihan selväkin), mutta opettajan sanahan siinä eniten painaa. Ikävää, että yleensä kukaan putoaa, mutta siihenhän nämä ohjelmat perustuvat. Toivottavasti finaalissa on reilu peli eikä jää ikävä maku, kuten vähän jäi Talo Italiassa -finaalin jälkeen... Toivottavasti kaikki ovat jatkaneet kielen opiskelua. Toivon myös itse jaksavani opiskella, vaikka välillä vähän vaikealta tuntuukin. Toivotan Sinulle, Anna-Maija, kaikkea hyvää! Terveisin Mia
Toisaalta tämän sinänsä mainion ohjelman formaatti on mielestäni sikäli kelvoton, että nuo pudotuspelit olisi voinut jättää kokonaan pois. Voittajan voisi ihan hyvin valita kokonaissuorituksen perusteella, jossa kaikilla tehtävillä, tenteillä, tuntiosaamisella yms. on merkitystä lopputuloksen kannalta. Tällöinhän kukaan ei putoaisi, kaikilla olisi kivempaa ja tämä antaisi mahdollisuuden myös myöhemmin kukkaan puhkeaville kisailijoille näyttää taitojaan. Pudotuspelissähän tuurilla ja ns. päivän kunnolla on turhan iso rooli.
Tosin kilpailuhan tämä on ja kisaajien sen varmaan oletettiin tiedostavan, mutta vähän väkinäinen soppa tuosta kielikurssin ja "heikoin lenkki"-kisan yhdistelmästä tuppaa syntymään.
Siinä vihannesostostestissa saattoi häviöön vaikuttaa, että A-M ei muutamaan hetkeen todellakaan tajunnut myyjän sanoneen, että herkkusienet olivat jo loppuneet ja silti hän edelleen yritti ostaa niitä. Ei se minusta hymystä ole kiinni ollut.
Ajatuksesi siitä, että mahdollisesti seuraava kieliohjelma tehtäisiin ilman näitä tunteita raastavia pudotuksia, on todella hyvä ja vakavasti harkittava. Joku puhkeaa kukkaan ja puhuu kuin vettä vaan viikon kahden kuluttua, ja jos ei, niin sitten ei. Kyllä sen voittajan voisi ratkaista jossain vaativammassa loppukokeessa.
TV on mennyt pelkkiin kilpailuiin, joissa osallistujat jännittävät kasvot jäykkinä "tuomiotaan", sitten itketään ja halataan. Laskekaapa montako tällaista ohjelmaa viikossa tulee kanavilta yhteensä.Niitä riittää! ja aina ei ole taidosta kiinni, vaan hetken herpaantumisesta tai suoranaisesta pikkumokasta. Ei ehkä ihan epäoikeudenmukaista.
Olen seurannut aiempia italian- ja espanjankielen kisoja, mutta ranskaa erityisen kiinnostuneesti ja tehnyt tehtävätkin, sillä haluan todella oppia ranskaa nykyistä paremmin. Puhun sitä hulvattomasti melko laajalla sanavarastolla ja keskenjääneitä alkeiskursseja lukuunottamatta olen oppinut käytännön pakon edessä selviämään puhumalla ranskaksi melkein mistä vaan, myös puhelimessa. Selitän niin kauan että tulen ymmärretyksi. Kyllä puhumaan oppii kun on pakko. Olisin pyrkinyt mielelläni ohjelmaan, mutta tiesin että en olisi jo oppimani puolesta kelvannut, (ikäihminen enkä kovin kauniskaan 64-vuotias ohjelman aikana)
Sorri Niisku, mutta olen ranskalainen ja olen opettanut ranskaa suomalaisille 33 vuotta ja täytyy sanoa rehellisesti, että Anna-Maija oli koko ajan pois pelistä, sekä kotona emäntänsä kanssa että torilla ja puhelimessa vävyn kanssa.
Hän esittää lisäksi uskomattoman rumia väitteitä muista, kun ei ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti pysty oppimaan vierasta kieltä ja omaksumaan vieraan kulttuurin tapoja. A-M pitäisi ymmärtää, että on suuri ero jännittyneisyyden ja jäykkyyden/kankeuden välillä!
...kun ei ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti pysty oppimaan vierasta kieltä ja omaksumaan vieraan kulttuurin tapoja.
No ohhoh! No ei tuokaan kommentti kyllä kovin tyylikäs ollut. Olet kyllä melkoinen pedagogi jos pystyt kolmen tv-ohjelman perusteella tuomitsemaan jonkun kieltenoppimiskyvyttömäksi ja kulttuuri-invalidiksi!
Kommentoin tämän verran, mutta enempää en ryhdy tappelemaan:-)
Pudotuskisasta huolimatta huolimatta ohjelma on kiva (Eero ja Laura suosikkeina) ja kielikin kiinnostaa. Meillä oli edellisessä työpaikassani joukko ranskalaisia EADS:n alihankkijan työntekijöitä puoli vuotta harjoittelemassa. He olivat huikean mukavia ihmisiä enkä muutamalla Pariisin reissullakaan ole vielä turpaan saanut. Valitettavasti en osaa sanaakaan ranskaa, mutta josko tuota muutaman sanan oppisi.
Hän esittää lisäksi uskomattoman rumia väitteitä muista, kun ei ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti pysty oppimaan vierasta kieltä ja omaksumaan vieraan kulttuurin tapoja. A-M pitäisi ymmärtää, että on suuri ero jännittyneisyyden ja jäykkyyden/kankeuden välillä!
Tanelli hyvä; ethän nähnyt kuin minuutin siitä keskustelusta jonka kävin emäntäni kanssa puoli tuntia ja sujuvasti ja samaten puhuin vävyni kanssa 15 minuuttia. Minun mielestäni näistä pätkistä saa kyllä eri kuvan eli etten pärjää ranskan kielessa nuoremmille.
Ja torillakin pätkittiin sopivasti jotta mokani tuli pääasiaksi eikä suinkaan se että osasin kaikki ostettavat tuotteet sujuvalla ranskalla.
Mutta näinhän näitä tosiTV:ta tehdään.Missä muuten opetat ranskaa?
Toivon jatko-osista helpompaa katseltavaa sinulle ja meille muillekin.
Kevätterveisin Annamaija
Olen seurannut kaikkia Talo-sarjoja ja mielestäni tämä vaikuttaa mukavimmalta - ei vain siksi että ranska on lempikieleni, vaan jaksot on koottu mielenkiintoisemmaksi kuin aiemmat. Olen samaa mieltä edellisten kanssa siinä, että formaatti jossa vasta viimeisessä jaksossa valittaisiin voittaja eikä pudotettaisi joka jaksossa, olisi parempi.
Ella on aivan mahtava juontaja! :)
Anna-Maijalle sellaiset terveiset, että tv:n mukaan sinusta sai oikein mukavan kuvan ja hyvin tunnuit puhuvan ranskaa. Blogissa puhuit kuitenkin ikävästi ja aliarvioiden kanssakilpailijoistasi, joka ei osoita reilua eikä hyvää kilpailuhenkeä. Aurinkoista kevättä!
No jopas on ihme, kun toinen on vasta pari viikkoa ranskaa opis-
kellut ja pystyy jo ihan hyvin kommunikoimaan - ja siitä huolimatta
haukutaan tyhmäksi. Mitä herra Taneli oikein mahtaa tarkoittaa?
Hän esittää lisäksi uskomattoman rumia väitteitä muista, kun ei ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti pysty oppimaan vierasta kieltä ja omaksumaan vieraan kulttuurin tapoja. A-M pitäisi ymmärtää, että on suuri ero jännittyneisyyden ja jäykkyyden/kankeuden välillä!
Hei Taneli! Oletko tosiaan ehta ranskalainen vai ehkä varhaiskaksikielinen ranska-suomi? Kirjoitat niin täydellistä ja vivahteikasta suomea, että kaikki suomalaisetkaan eivät taida pystyä siihen 33 vuoden jälkeen. :)
Anna-Maijalle tsemppiä ranskan opintoihin! Olit todella reipas, ja mielestäni oli todella mahtavaa, että otit härkää sarvista ja aloit opiskella ranskaa. Monet ikäisesi opiskelijat eivät uskalla edes yrittää, koska he ovat "päättäneet", etteivät pysty oppimaan. Oppiminen on halusta ja motivaatiosta kiinni. Jatka samalla innolla! :)
Ihan hyvä, että Anna-Maija tippui. Luulisi, että tuolla iällä jo vähän osaisi käyttäytyä! Anna-Maijan blogi-kirjoitukset kamalaa luettavaa! Kirjoitukset ihan kuin 13-vuotiaan teinitytön kiukun puuskia: muiden haukkumista, epäilyksiä tuotantoyhtiön 'puljailusta' eikä mitään itsekritiikkiä!? Ei pidä tuollaiseen leikkiin lähteä, jos ei seurauksia kestä!
Olen jäänyt koukkuun tähän sarjaan, vaikken yleensä diggaile näitä Tosi-TV-juttuja. Yllätti kyllä Anna-Maijan putoaminen muutkin kuin hänet itsensä, Mikaa veikkasin telkusta nähdyn perusteella lähes varmaksi lähtijäksi. Mutta onko tässä sitten samaa kuin Selviytyjissä, jota joskus seurasin: ryhmädynamiikka vaikuttaa myös, draama ja muu -- ehkä sen voisi tuoda esiin (osallistujat äänestämään putoajia?) - koska kielitaidon perusteella pudottaminen voi oikeasti olla hankalaa. Osallistujat voivat olla aika samantasoisia, nytkään vihannestenostotilanteessa ei juuri eroa ollut kolmikon kesken, hyvin kaikki pärjäsivät. Tai sitten yllä oleva Harrin ehdotus: voittaja valitaan vasta lopuksi eikä ketään pudoteta, lasketaan vaikka koko kisan ajan pisteitä suullisissa ja kirjallisissa testeissä ja ne sitten lopputulokseen vaikuttaisivat.
Joka tapauksessa Anna-Maijalle onnittelut hienosti sujuneesta opiskelusta, ihailen sitä! Ja hyvää jatkoa.
Tällä iällä on jo nähnyt tosiaan kaikenlaista ja jos minun tippumiseni teki sinut onnelliseksi, niin sittenhän olen saanut jonkun hyvälle mielelle tippumisellani.
Jospa lukisit paremmin ns. blogini josta olet löytänyt minullekin uuden sanan "puljailu".Ja voit uskoa että itsekritiikkiäkin alkaa löytyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Mutta itsetuntoakin ohjelma mulle antoi, kun selvisin näinkin pitkälle.
Ja jos en ole aikaisemmin sanonut niin olen pahoillani, jos olen sanoillani loukannut teitä katsojia. Pitäähän näissä TosiTV-ohjelmissa löytyä draamaakin, sillä sitähän sitä paljon odotellaan.
Toivottavasti saatte kaikki voimia katsoa tätä HYVÄÄ OHJELMAA vielä eteenkin päin. MInä ainakin jännitän kaikkien kilpakumppanieni tulevia testejä ja tapahtumia.
Eikun tsemppiä kaikille ranskan kielen opiskelijoille.
Kevätterveisin Annamaija
Minusta Harri ehdotuksesi on erinomainen. Tämä pudotuspeli ei ole oppimisen kannalta hyvä ja kyllä katsojana olen näitä pudotuspelejä jo nähnyt tarpeeksi. Tuottajat ottakaa onkeen vaikka se vähän kalliimmaksi tuleekin !
Kysymys ranskantaitoisille:Ääntyykö verbissä"acheter" e, kuten se tänään opettajan puheessa ääntyi? Itse olen oppinut lausumaan sen ilman e-kirjainta. Väärinkö?
Kiinnitin itse huomiota samaan asiaan (olen foneetikko...). Ehkä opettajan tausta vaikuttaa ääntämiseen: ohjelman etusivulla sanotaan, että hän on kolumbialais-ranskalainen. Mielestäni kummatkin ääntämistavat ovat kuitenkin oikein. :)
Minusta Anna- Maijan pudottaminen oli kohtuuton kun vertasi hänen osaamista Michelin vastaavaan. Onhan hänellä kuitenkin se etu että voi harjoitella ranskanpuhumista vävynsä kanssa. Vaikuttaa etteivät ryhmäläiset alunperinkään lähteneet samalta tasolta. Joukossa taitaa olla yksi joka ennenkursille tuloa on jo opetellut melkoisesti ranskaa.
Philippe, kurssin opettaja on minusta hyvin pätevä.
Kyllä tätä ohjelmaa seurailee jos ei satu olemaan parempaa tekemistä.
Ensin oikein ystävällisiä terveisiä Anna-Maijalle ja kiitokset muistutuksesta siitä, ettei saisi uskoa kaikki mitä näkee. TV manipuloi ja mun pitäisi sen tietää. Luulen, että ajan myötä ja ilman kameroiden läsnäoloa ja oleskelemalla ranskankielisessä ympäristössä enemmän aikaa edistyt ranskan opinnoissasi.
Itse olen ranskalainen ja vaikka olen opiskellut suomea Ranskassa ja H:gin yliopistossa ja asunut Suomessa 33 vuotta olen yhä nöyrä suomen kielen edessä enkä voisi koskaan väittää osaavani sitä tai puhuvani sitä sujuvasti. Teen yhä virheitä ja mulla on yhä kamala ranskalainen korostus.
Valitettavasti muut kommentit todistavat kuinka herkkähiipiäisiä suomalaiset ovat jos uskaltaa arvostella objektiivisesti (ihan kuin mulla olisi oma lehmä ojassa!).
Anna-Maija on taidemaalari, joten jos näyttäisin hänelle mun piirustuksia hän näkisi heti ettei minusta tulee koskaan Degas tai Gallen-Kallela, enkä loukkaantuisi, jos mulla on järki päässä. Jos muusikko kuulee jonkun laulavan tai rämpyttelevän hän tietää heti onko tyyppi tuleva Pavarotti tai Narciso Yepes.
Joten minäkin ranskalaisena ja Suomessa kokeneena opettajana pystyn sanomaan heti onko joku opiskelija kielinero vai tuleeko olemaan kielen oppiminen työlästä ellei toivotonta.
Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyden kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt matematiikkaa, tarkoittaako että olen tyhmä ? ei, olen hyvä eri alalla ja sillä siisti! Samaten en ymmärrä ilmaisua "kulttuuri-invaliidi". Jotkut ovat kuin kameleontteja ja sulautuvat heti ympäristöönsä Japanissa tai kaliforniassa, kun taas toiset ovat mitä he ovat. Viimeksi mainitut erottautuvat heti joukosta, mikä voi olla heidän eduksi tai tuhoksi.
Koska rakastan suomalaisia haluan, että he antavat hyvän kuvan itsestään ja haluan myös, että kaikki mikä täältä lähtee on laadukas!
Valitettavasti tiedän, että monet ranskalaiset eivät uskalla korjata suomalaisten ystäviensä virheitä. Kerran kävin katsomassa Joulupukin kotisivuja ja järkytyin kömpelöstä ranskankielisestä tekstistä. Kirjoitin heti sinne ja suomalainen kirjoittaja ihmetteli ja kertoi, että hänen ranskalainen ystävänsä oli tarkistanut tekstiä.
Samaten usein entiset opiskelijat, jotka opettavat ranskaa tuovat mulle oppikirjansa koska ihmettelevät joskus joitakin kohtia. Useimmiten joku ranskalainen Helsingissä tai muualla on muka tarkistanut tekstiä. Nämä "hienotunteiset" ranskalaiset eivät uskaltaneet sanoa suomalaisille kavereilleen totuutta, koska he voisivat loukkaantua. Onko parempi, että Teille tehdään karhun palveluksia ja valehdella, jotta teille olisi hyvä mieli?
Joku kysyi "e":n lausumisesta sanassa "acheter". Etelä-Ranskassa lausutaan kaikki vokaalit, kun taas standardikielessä (eli Pariisissa) "e" katoaa. Montpellierin opettaja puhuu standardiranskaa, mutta välillä etelä-ranskan korostus pilkahtaa. Ja se on hyvä asia, näin opiskelijat voivat ymmärtää kuinka vaihteleva kieli on. Mun suomalaiset opettajat puhuivat väritöntä kirjakieltä, joten järkytyin kun tulin Suomeen, kun ihmiset puhuivat aivan eri tavalla!
Loput kilpailijat varmasti lähtevät kisasta tyylikkäästi kaikesta kiitellen. Kaikki jotka ovat ruudussa ovat jo voittaneet.
Valitettavasti muut kommentit todistavat kuinka herkkähiipiäisiä suomalaiset ovat jos uskaltaa arvostella objektiivisesti (ihan kuin mulla olisi oma lehmä ojassa!).
Valitettavasti tiedän, että monet ranskalaiset eivät uskalla korjata suomalaisten ystäviensä virheitä.
En usko olevani kovinkaan herkkähipiäinen, mutta mielipiteesi oli niin voimakas, että olisi kaivannut joitain perusteluja. Tässä vastineessasi niitä jo esititkin, joten kiitos siitä.
Sama toimii kuulemma myös toisinpäin. Olen työni kautta tutustunut moniin, nykyisin Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, jotka valittavat kuinka aluksi oli vaikeaa opiskella Suomea koska sitä ei oikein päässyt edes harjoittelemaan. Tämä siksi, että useilla suomalaisilla oli/on kuulemma ikävä tapa vaihtaa "kohteliaisuuttaan" kieli englanniksi heti kun vähänkin tapailee sanoja tai puhuu muuten murtaen.
...
Joten minäkin ranskalaisena ja Suomessa kokeneena opettajana pystyn sanomaan heti onko joku opiskelija kielinero vai tuleeko olemaan kielen oppiminen työlästä ellei toivotonta.
...
Samaten usein entiset opiskelijat, jotka opettavat ranskaa tuovat mulle oppikirjansa koska ihmettelevät joskus joitakin kohtia. Useimmiten joku ranskalainen Helsingissä tai muualla on muka tarkistanut tekstiä. Nämä "hienotunteiset" ranskalaiset eivät uskaltaneet sanoa suomalaisille kavereilleen totuutta, koska he voisivat loukkaantua. Onko parempi, että Teille tehdään karhun palveluksia ja valehdella, jotta teille olisi hyvä mieli?
Hei Taneli! Mielestäni arvostelusi ei ollut neutraalin objektiivista vaan tahditonta ja kohtuutonta. Minusta on ihan kamalaa, että joku, joka sanoaa itseään opettajaksi, haukkuu kielenoppijan ihan lyttyyn. :( Kysymys ei ole siitä, että pitäisi valehdella - asiat voi sanoa niin monella eri tavalla. Ehkä hieman hienotunteisempi ilmaisu olisi ollut paikallaan. Sanotko kaikille omille oppilaillesikin suoraan päin naamaa, että "sinä et kyllä tätä kieltä pysty oppimaan"? Jos et, niin ei varmasti kannata tehdä niin verkossakaan. :)
Itse uskon siihen, että usein oppimisvaikeudet tai "kyvyttömyys oppia" johtuvat oppijan omista uskomuksista ja mielikuvista. Oppijalla on mielikuva ja uskomus siitä, ettei hän voi oppia jotakin asiaa tai että jokin asia on "vaikea". Itse käytän "vaikean" sijaan "haastavaa" - siitä tulee heti erilainen fiilis: mieli orientoituu oppimaan asiaa ja voittamaan haasteen. "Vaikeus" blokkaa mielen. Oppijalle on myös jo lapsuudessa saatettu sanoa esimerkiksi, että "meidän suvussa ei sitten kellään ole kielipäätä" tai "sinä olet niin huono ruotsissa". Tietenkin pieni lapsi nielee tuon kaikkivoipan totuuden, ja mitä siitä seuraa? Ei hän koskaan kieliä opikaan, ellei hoksaa, että hänen mieltään on jujutettu. Kaikki on kiinni omista mielikuvista ja uskomuksista. Jos jokin asia tuntuu haastavalta oppia, kannattaa ensin tarkistaa, mitä mielikuvia ja uskomuksia itsellä siihen liittyy - ja sitten voi muuttaa niitä. :)
Esimerkiksi tämän ohjelman pudotustehtävässä ei missään nimessä saisi antaa itselleen ohjeita kuten "apua, tämä on ihan hirveää", "jännittää ihan hirveästi", "en osaa mitään", "en kuitenkaan muista mitään sanoja", "en varmasti saa sanottua sanaakaan" tai muuta yhtä viisasta, koska mieli sitten uskoo nuo ohjeet ja toimii sen mukaan... Kannattaakin mieluummin tsempata mielensä toimimaan halutulla tavalla ajattelemalla esimerkiksi "hyvin tämä menee, osaanhan sanoa sitä, sitä ja sitä", "teen parhaani ja muistan ja osaan kaiken tarpeellisen", "olen tyyni ja rauhallinen ja saan sanottua kaiken, mitä haluan". :)
Minua kiinnostaisikin tietää, annetaanko tällaisissa ohjelmissa kielenoppijoille opetusta vain kielessä vai saavatko he myös nk. mental trainingiä? Jos eivät saa, niin kannattaisiko lisätä seuraavaan Talo jossakin -ohjelmaan myös sellaista treeniä?
Sanotko kaikille omille oppilaillesikin suoraan päin naamaa, että "sinä et kyllä tätä kieltä pysty oppimaan"? Jos et, niin ei varmasti kannata tehdä niin verkossakaan. :)
Tämä on todella uskomatonta! En ole kirjoittamassa tieteelliseen lehteen enkä ole luokassani, vaan vapaassa (ainakin luulin) foorumissa, jossa keskustellaan ja kerromme (välillä yliampuvasti) omia mielipiteitä tv-ohjelmasta.
Lisäksi jos joku suomalainen arvostelisi mun suomen kieltä, ottaisin kiitollisina hänen palautteensa. Ei tulisi hetkeäkään mieleen kyseenalaista hänen asiantuntemusta! Vain suomalainen pysty sanomaan luotettavasti onko mun kielitaito kehno ja onko mulla valmiuksia kehittyä ja millä ehdoilla.
Ilmeisesti eräät suomalaiset sietävät ainoastaan ulkomaalaisia, jotka mielistelevät ja sanovat tai kirjoittavat sitä, mitä suomalaiset haluavat/kestävät kuulla ja lukea! Minulla on toisenlainen käsitys siitä, miten voin palvella tätä maata, josta on tullut kotimaani! Opetus on minulle sekä kutsumustyö että palveluammatti!
En ole keksinyt itse sitä, että on olemassa ihmisiä, joilla on ns. kielipää ja muut, jotka eivät edes hallitse omaa äidinkieltään.
Toinen ongelma on, että tietyt kielet ovat hankalampia kuin muut. Monet suomalaiset ovat kertoneet minulle, miten ranska on heille mahdoton, siksi he opiskelevat mieluummin espanjaa tai italiaa, koska mm. ranskan ääntäminen on eräille suomenkielisille erityisen vaikea.
Omassa opinahjossani olen hyvin varovainen. Olisin rikollinen, jos yrittäisin musertaa opiskelijoiden itsetuntoa! Usein päästän lukemaan ranskaa opiskelijoita, vaikka heidän ranskan taito on kehno. Tiedän etukäteen että edessä on vain 2 vaihtoehtoa. Jos ko henkilö on motivoitunut ja sisukas hän pikku hiljaa edistyy ja tekee ihmeitä. Mutta valitettavasti toiset eivät edisty koskaan ja keskeyttävät opintonsa, vaikka olen yrittänyt auttaa.
Lopuksi voin hyvin vetäytyä tästä foorumista, jos häiritsen "tyylikkyyden saarnajia" jotka haluavat pysyä sisäänlämpiävässä foorumissa, jossa ainoastaan ranskaa taitamattomat suomalaiset saavat arvioida toisten suomalaisten ranskan kielen taitoa.
Mielenkiintoista suoraa puhetta, Taneli Oulusta. Pysy ihmeessä kommentoimassa tuleviakin Talo Ranskassa -jaksoja. Ranskalaista suorapuheisuutta täällä kyllä kaivataankin, tuo väriä näihin kommentteihin.
Mes 2 centimes :)
Taneli: Ei tältä foorumilta nyt kesken kurssin kannata mihinkään lähteä:-D
Taneli hyvä, mielestäni on vain kaiken kaikkiaan oudoksuttavaa nykymaailmassa, että netissä saa haukkua toisia ihmisiä - siis ihmisiä, inhimillisiä ihmisiä - "päin naamaa", vailla minkäänlaista toisen ihmisen kunnioitusta. Ei kyse ole edelleenkään siitä, etteikö saisi sanoa ja etteikö saisi arvostella, mutta kaiken voi sanoa niin monella eri tavalla. Kyllä kritiikinkin voi pukea kannustavaan muotoon, eikö? Ei se ole mielistelyä. Se on toisen kunnioitusta ja kertoo halusta auttaa. Pointtini oli juuri kyseenalaistaa näiden verkkokeskustelujen käsittämättömiä sääntöjä: Toisen ihmisen niskaan saa kaataa mitä tahansa, koska se tapahtuu nimimerkin suojista. Se se vasta uskomatonta on. Mun mielestä. :)
Mut hei, c'est pas si grave! Laisse tomber. :)
Hei Anna-Maija!
Oli harmi, että sinä putosit, olit todella reipas ja puhuit mielestäni tosi hyvin ranskaa. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kevään jatkoa!
Hetkinen, Cher Linguiste, pitäisi ehkä muistaa, mistä koko jupakka (si on peut parler de jupakka) lähti liikkeelle. Häviäjä esitti kitkeriä kommentteja ja syytöksiä ohjelman tekijöistä ja kilpailijoista ja tämä ihmetytti ja ärsytti. Muuten en olisi esittänyt niin ikäviä kommentteja suoraan, kylmiltään.
Silti asianomainen vastasi minulle hyvin ystävällisesti eikä jäänyt mitään hampaan koloon. Joten en ymmärrä, miksi pitkität tätä turhaa keskustelua, vaikka onneksi sanot lopussa laisse tomber. Oli aikakin!
Katsotaan seuraavia jaksoja. Olen ilahtunut siitä, että Mika pärjäsi niin hienosti lopulta, vaikka hän oli aikaisemmin niin jännittynyt jalkapallofanien kanssa, että olin aika pessimistinen jatkomahdollisuuksistaan.
Odotan suurella mielenkiinnolla myös muiden kilpailijoiden esiintymisiä, erityisesti Eeron, Jaanan ja Mikon. Tähän asti Lauran ranska kuulosti todella kauniilta. Hänen ääntämisensä oli ylivoimaisesti paras. Musiikkikorva auttaa varmasti.
Oli harmi, että sinä putosit, olit todella reipas ja puhuit mielestäni tosi hyvin ranskaa. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kevään jatkoa!
Kiitos kannustuksestasi. Nämä keskustelut näyttävät elävän jo omaa elämäänsä. Uutta intoa varmaan tulee uudesta ensi perjantain ohjelmasta.Mutta omalta osaltani tämä riittänee.Huom olen pyytänyt kanssakilpailijoiltani anteeksi "tylyä" blogiani ja olen edelleen heidän kanssaan yhteydessä. Kiitos tähän astisesta ja hyviä hetkiä ohjelman parissa ja kevään odotusta kaikille katsojille
Elämä jatkuu
terveisin Annamaija/Anne-Marie en France
Samaa mieltä. Jos ihminen Annamaijan lailla reagoi, ei häntä voi pitää hyvänä esiintyjänä ohjelmassa. Jos tv-ohjelmaan lähtee mukaan, mennään tietysti ohjelman ehdoilla eikä siksi, että pitää itseään hyvänä ranskan taidoissa. On ihan varmasti ohjelman tekijöillä muita intressejä kuin ranskan taito. Kyse on esiintymisestä, ohjelman mielenkiinnosta jne. Vahinko, että Annamaija ei ole sisäistänyt (jo ohjelmaan lähtiessään) tv-ohjelman ideaa. Terv. Pipsa.
Silti asianomainen vastasi minulle hyvin ystävällisesti eikä jäänyt mitään hampaan koloon. Joten en ymmärrä, miksi pitkität tätä turhaa keskustelua, vaikka onneksi sanot lopussa laisse tomber. Oli aikakin!
Katsotaan seuraavia jaksoja. Olen ilahtunut siitä, että Mika pärjäsi niin hienosti lopulta, vaikka hän oli aikaisemmin niin jännittynyt jalkapallofanien kanssa, että olin aika pessimistinen jatkomahdollisuuksistaan.
Odotan suurella mielenkiinnolla myös muiden kilpailijoiden esiintymisiä, erityisesti Eeron, Jaanan ja Mikon. Tähän asti Lauran ranska kuulosti todella kauniilta. Hänen ääntämisensä oli ylivoimaisesti paras. Musiikkikorva auttaa varmasti.
Minusta on ollut mielenkiintoista katsoa ohjelmaa sekä lukea keskustelua täältä. Kiitos siitä ihan kaikille!
Tanelin virkistävän ravistelevista kirjoituksista minulle tuli mieleen, että kieltä ja kulttuuria ei voi koskaan erottaa toisistaan. Kun opiskelee ranskankieltä, on opiskeltava myös ranskalaista kulttuuria ja käyttäytymisen säntöjä (ei vain sanoja ja kielioppia). Osa kilpailijoista selvästi tajuaa tämän ja harjoittelee sitä mitä ilmeisen nautinnolla. Ranskalainen kohteliaisuus ja asioista suoraan puhuminen voi olla suomalaiselle haaste! Tässä keskustelussa taitaa olla mukana sama ilmiö: suoraan asioista puhuminen ei ole meille suomalaisille niin totunnaista. Ymmärän, että muut kirjoittajat ovat kavahtaneet Tanelin kirjoituksia. Sanoisin, ei se ole niin vaarallista. Joskaan ei ole sekään, että Anna-Maija kirjoittaa rehellisesti siitä, miltä tuntuu ja miten tilanteita hahmottaa. Ihanan inhimillistä ja aitoa.
Kiitos Anna-Maijalle ja kaikille muillekin kilpailijoille rohkeudesta lähteä ohjelmaan mukaan. Pelin henki on mitä on, mutta kaikesta huolimatta tämä on minusta varsin sivistynyttä tosi-tv:tä. Ja juontaja Ella on ihana!
kellut ja pystyy jo ihan hyvin kommunikoimaan - ja siitä huolimatta
haukutaan tyhmäksi. Mitä herra Taneli oikein mahtaa tarkoittaa?
Ohjelmasta saa kyllä sellaisen käsityksen että osa porukasta on kyllä opiskellut paljonkin ranskaa ennen ohjelmaa, Mikan ja Virpin alkeellinen kielitaito on varmaankin lähimpänä sitä ummikot lähtee Ranskaan millä teemalla tätä ohjelmaa markkinoitiin
Hei ei kai kukaan tosissaan kuvittele, ettà kielen voi oppia parissa viikossa tai kuukaudessa niin hyvin, ettà ei tarvitse edes yrittaa olla sympaattinen ja hymyileva, kun yrittaa niilla muutamalla sanalla tulla ymmarretyksi. Ymmarran kylla Anna Maija rouvaa, jos on opiskellut ranskaa aikaisemminkin, todennakoisesti, ja sitten haviaa jollekin ummikolle,joka on oivaltanut, etta hymy kuuluu asiaan keski- ja etelaeuroppassa, kun ollaan tekemisissa toisten kanssa,mukaanlukien torikauppiaat. Ymmarran hyvin,etta sympaattinen ja hymyileva henkilo parjaa varmasti paremmin ranskalaisella torilla niilla muutamalla oppimallaan sanalla, kuin ryppyotsainen rouva, joka lulee osaavansa kielta niin hyvin ettei muita avuja tarvita. Olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta, ja ihmettelen aina miksi suomessa hymy ja sympaattisuus luetaan lahes viaksi ihmiselle, kun taas taalla muualla niita ilman ei tule toimeen.
Uskotaan niin.
Missähän Mika luuraa, ei ainakaan kirjoita blogia.
Haenpa vaikka miten, en löydä.
Taneli varmaankin tarkoitti Anna-Maijan juurevaa ja maanläheistä asennetta "comme il faut" : asiat tehdään perinpohjin. Kaikilla on jokin kieli, joka on lähimpänä omaa persoonallisuutta, Monsieur Pompidou ja Laura ovat ilmeisiä taiteilijasieluja.
Ranskassa tai erityisesti Pariisissahan elämä on pitkälle improvisoimista, heittäytymistä. Hienoa Anna-Maija että osallistuit - uskon että ikäpolvellesi kielten opiskelu on ollut vallan toista!
Sanotaanpa että olin itse tosi huono ranskan kielessä, mutta nyt se menee jo laulaen:)!! Terveiset lukion ranskan opelleni vaan!
Pitäisi ehkä muistaa, että viestinnässä ja kanssakäymisessä hyvin pieni osa verbaalisesta sanomasta menee perille! Ilmeet, katseet, käden puristuksen laatu, ruumiin kieli, eleet, äänen sävyt, koko olemus, kyky sulautua ja samaistua merkitsevät joskus enemmän kuin sanat ja hyvin rakennetut lauseet. Tuppisuus, ilmeettömyys, jäykkyys saattavat olla hyveitä ja suositeltavia joissakin kulttuureissa, mutta muualla ne ovat tuskin siedettäviä.
... ilmeettömyys, jäykkyys ... tuskin siedettäviä - toivottavasti johtuu huonosta suomen kielen tajusta tämä tuskin siedettävä lause...
... ilmeettömyys, jäykkyys ... tuskin siedettäviä - toivottavasti johtuu huonosta suomen kielen tajusta tämä tuskin siedettävä lause...[/quote]
Hei rohkea anonyymi, olen pahoillani mun "huonosta" suomen kielestä, voisit auttaa korjaamalla. Ranskalaisena haluan oppia, koska ihailen suomen kieltä. Rakentava kritiikki on tervetullut ja olen nöyrästi kiitollinen siitä.
Hei rohkea anonyymi, olen pahoillani mun "huonosta" suomen kielestä, voisit auttaa korjaamalla. Ranskalaisena haluan oppia, koska ihailen suomen kieltä. Rakentava kritiikki on tervetullut ja olen nöyrästi kiitollinen siitä.[/quote]
Ensinnäkin: kommentti lipsahti anonyyminä. Taneli, suomen kielesi on kyllä hyvää (eikä tarkoitukseni ollut edes arvostella suomen kielen taitoasi), mutta ehkä kielen taju ei ole aina ihan yhtä hyvä. Ja sitä minä toivon tässä tapauksessa, koska muuten tarkoitat, että ihmiset, jotka monesti ujouden takia ovat ilmeettömiä ja jäykkiä, ovat sietämättömiä. Tämä ei osoittaisi erityistä suvaitsevaisuutta tai ymmärrystä ujoja ihmisiä kohtaan. Näitä tällaisia ihmisiä löytyy Suomen lisäksi mm. Aasiasta ja Itä-Euroopasta, ja kenties myös Ranskastakin, poikkeuksina. Eri asia on huonosti käyttäytyvät, epäkohteliaat ihmiset, heitä on syytäkin arvostella. Ehkä heitäkin kuitenkin täytyy sietää...
Hei Mia 56 pari huomautusta: kirjoitat, että "ehkä kielen taju ei ole aina yhtä hyvä". Ole hyvä ja selitä, koska olet tuhat miljoona mua luotettavampi suomen kielen arvioinnissa. En koskaan kehtaisi sanoa tai kirjoittaa, että "omasta mielestäni suomen kielen taitoni on hyvä", joten jos mun tajuni on puutteellinen tekisit isänmaallisen teon selittämällä ulkomaalaiselle, mikä on hyvä taju!!
Ja pliis, älä unohda, mitä Berthold Brech sanoi suomalaisista, jotka vaikenevat kahdella kielellä. Brechtin olisi pitänyt selittää miksi. Suomalaiset osaavat niin mestarillisesti vaientaa toisia suomalaisia, että useimmiten suomalainen ei uskalla avata suutaan, jos hän ei ole 300 % varma, että lause on virheetön ja niin nerokas, että se läpäisee kaikki Pisa-tutkimusten testit!
Mutta toinen väite on outo. Missä olet lukenut, että olisin muka kirjoittanut: "ihmiset, jotka monesti ujouden takia ovat ilmeettömiä ja jäykkiä, ovat sietämättömiä."
Milloin olen muka puhunut "ujoista" ihmisistä????? Totesin vain, että jotkut käytösmallit ovat hyväksyttäviä ja toiset sietämättömiä riippuen kulttuurista. Lue esim. mitä belgialianen kirjailija Amélie Nothomb kertoo töppäyksistään ja jatkuvista väärinkäsityksistä Japanissa.
Äsh tarkoitin tietenkin tuhat miljoonaa kertaa.....
Sanaton ruumiinkieli on meillä kaikilla ensimmäinen kielemme, minkä opimme. Sen merkitys on aivan valtava, koska se kieli puhuu meissä ilman, että olemme siitä täysin tietoisia. Ihmisellä on sanattoman kielen kautta taipumus toistaa varhaisia vuorovaikutuskokemuksiaan tiedostamattaan. Se on kuin näyttämö, jolla sanomme toiselle "katso millaiseen vuorovaikutukseen olen tottunut". Periaatteella tuttu on turvallista. Tätä sanatonta kieltä on vaikea itsessä muuttaa yksin. Siihen tuskin riittää lyhyt kielikurssi.
Eli edellä olevaan Tanelin kirjoitukseen täydentäsin, että suurin osa kommunikaatiosta on sanatonta ruumiinkieltä ja erityisen merkitykselliseksi se muuttuu silloin, jos puhuttu kieli ja ruumiinkieli eivät ole synkroniassa keskenään. Ihminen uskoo aina ensi sijassa ruumiinkieltä. Näin ilmeetön ihminen ei voi olla pelkillä sanoilla "kohtelias" tms vaan uskottavan viestin perille menemiseksi tarvitaan myös sanomaa tukevat ilmeet, eleet, katseet, kosketus jne. Koettakaa vaikkapa sanoa kumppanillenne "rakastan sinua" naama aivan peruslukemilla, kasvolihakset täysin rentoina. Kysykää sen jälkeen, tuntuiko se vastaanottajasta uskottavalta.
Ja pliis, älä unohda, mitä Berthold Brech sanoi suomalaisista, jotka vaikenevat kahdella kielellä. Brechtin olisi pitänyt selittää miksi. Suomalaiset osaavat niin mestarillisesti vaientaa toisia suomalaisia, että useimmiten suomalainen ei uskalla avata suutaan, jos hän ei ole 300 % varma, että lause on virheetön ja niin nerokas, että se läpäisee kaikki Pisa-tutkimusten testit!
Mutta toinen väite on outo. Missä olet lukenut, että olisin muka kirjoittanut: "ihmiset, jotka monesti ujouden takia ovat ilmeettömiä ja jäykkiä, ovat sietämättömiä."
Milloin olen muka puhunut "ujoista" ihmisistä????? Totesin vain, että jotkut käytösmallit ovat hyväksyttäviä ja toiset sietämättömiä riippuen kulttuurista. Lue esim. mitä belgialianen kirjailija Amélie Nothomb kertoo töppäyksistään ja jatkuvista väärinkäsityksistä Japanissa.
Hei Taneli! Et kirjoittanutkaan mitään ujoista ihmisistä, minä kirjoitin, että ilmeettömyys ja jäykkyys johtuvat usein ujoudesta. Ja jos todella tarkoitat sietämättömällä mitä se tarkoittaa suomen kielessä, kuulostat hyvin tylyltä. Minä yritän kyllä SIETÄÄ jopa epäkohteliaita ihmisiä, vaikken heidän käytöstään hyväksyisikään. Mutta jos eri kulttuureista johtuvia käytösmalleja ei siedetä, pitäisi kaiketi meidän kaikkein pysyä siellä, missä olemme kasvaneetkin :)
Ilmeisesti minun kirjoitukseni sisälsi paljon enemmän kuin mitä kirjoittaessani tajusinkaan...
Mia hyvä, en oikein ymmärrä, miksi teet tästä melkein henkilökohtaisen jutun! Ujous ei ole rikos missään tapauksessa!
Puhun kulttuurien törmäyksistä, kun käytösnormit poikkeavat toisistaan. Meidän täytyy vain tiedostaa sen, ettei tulee ikäviä tilanteita tai vahinkoja ihmiselle, joka ei ymmärrä, että toimitaan eri tavalla eri maissa. Ja kun opiskelemme vieraita kieliä on hyvää muistaa, että sanasto ja kielioppi eivät riitä. Sen pituinen se.
Puhun kulttuurien törmäyksistä, kun käytösnormit poikkeavat toisistaan. Meidän täytyy vain tiedostaa sen, ettei tulee ikäviä tilanteita tai vahinkoja ihmiselle, joka ei ymmärrä, että toimitaan eri tavalla eri maissa. Ja kun opiskelemme vieraita kieliä on hyvää muistaa, että sanasto ja kielioppi eivät riitä. Sen pituinen se.
Taneli hyvä, en tee tästä ollenkaan mitenkään henkilökohtaista. En puhunut edes omasta käytöksestäni. Vastasin vain sinun kommenttiisi sietämättömästä käytöksestä, mutta et näytä oikein sietävän minun vastaustani... Siksi siis "sen pituinen se".
Add comment
Tervetuloa YLE Teeman blogiin
Kanavablogi avaa Teeman ohjelmakokonaisuuksia ja niiden takana olevaa teemallista ajattelua. Blogisteina toimivat kanavatiimin jäsenet ja vierailevat ohjelmien tekijät.
Blogin aiheet
- askartelu
- dokumentti
- elokuva
- Elokuvan juhlaviikko
- filosofia
- Georgia
- historia
- huumori
- Iiro irti
- jazz
- joulun aika
- Kazakstan
- Kevään ohjelmisto
- kulttuuri
- lahjapaketit
- luonto
- matkailu
- Matti Ijäs
- Maunu Kurkvaara
- Mongolia
- Musiikin juhlaviikko
- musiikki
- mykkäelokuva
- Peli-Suomi
- Pohjoismaat
- populaarimusiikki
- rasismi
- rock
- rotu
- runous
- ruoka
- ruokatunti
- scifi
- seksi
- silkkitie
- Silkkitie 30 päivässä
- Slavoj Zizek
- Suomi
- Tadžikistan
- Talo Ranskassa
- teatteri
- Teema 10 v.
- Teemalauantai
- Teeman elokuvafestivaali 2012
- televisio
- tiede
- tietokonepelit
- Tšernobyl
- TV-arkisto
- työskentely
- urheilu
- Uzbekistan
- Venäjä
- Ville Haapasalo
- YLE Teema
Blogistit
- Anneli Pallas
- Anu Silfverberg
- Ari Matikainen
- Ari Nissinen
- Ella Kanninen
- Iiro Rantala
- J.P. Pulkkinen
- Josper Knutas
- Juha Lehtola
- Jukka-Pekka Heiskanen
- Kati Sinisalo
- Lauri Itäkannas
- Markku Mastomäki
- Markus Partanen
- Minna Joenniemi
- Minna Lindroos
- Minna Pensola
- Niina Mäkeläinen
- Pekka Laine
- Pirjo Aaltonen
- Riitta Jalonen
- Ritva Aaltonen
- Ritva Leino
- Sandra Saulo
- Santtu Luoto
- Sini Sovijärvi
- Talo Ranskassa -kilpailijat
- Tuomas Enbuske
- Ulla Martikainen-Florath
- Vera Olsson
- Vesa Nykänen
- Viivi Berghem
- Ville Haapasalo
- Yrjö Hjelt
SATURDAY 27.3.2010