110 vuotta Kekkosen syntymästä 1/2

TV-arkisto esittää kahden viikon ajan Kekkoseen liittyvää arkistomateriaalia teemalla UKK 110 V.

Ensimmäisessä Kekkos-paketissa tarkastellaan presidenttiä suurmiehenä, sillä molemmat illan ohjelmat on tehty poliittiseen käyttöön vaalielokuviksi.
Vuoden 1962 vaaleihin valmistunut lyhytelokuva Urho Kekkonen valmistui marraskuun alussa 1961, heti Noottikriisin jälkeen.

Elokuvassa Kekkonen osallistuu muun muassa Mannerheimin patsaan julkistamistilaisuuteen ja kiertää Suomea Leonid Brezhnevin kanssa. Värillinen elämäkertaelokuva vie katsojat hiljalleen nousevan henkilökultin äärelle, Suomen ulkopolitiikka henkilöityy jo suoraviivaisesti Kekkoseen. Eikä mainesanoja säästellä: ”Urho Kekkosessa maallamme on presidentti, jonka epätavallisen korkeitten älynlahjojen, luotettavan taidon ja taitavuuden, sekä perusteellisen kokemuksen varaan jokainen kansalainen turvallisin mielin uskoo maan ohjaamisen.”

Vuoden 1968 vaaleihin tehty Urho Kekkonen – valtiomies ja presidentti astuu vielä selvemmin henkilöpalvonnan alueelle ja rakentaa Kekkosesta ihanteellista, kansallista suurmiestä: ”Eränkävijä, talonpoika ja tutkija – suomalaisen luonteen kolme vahvinta kerrostumaa erottuvat harvinaisen selkeästi presidenttimme hahmossa.”

Elokuva alkaa Kekkosen synnyinkodista Lepikon torpasta ja etenee valtiomiesuran esittelyyn, Savon messujen avajaisista valtiovierailuihin ja YK:n yleiskokoukseen, jossa Kekkonen saa juhlapuhujan roolin. Kautta matkan korostetaan 67-vuotiaan ”kepeäjalkaisen” presidentin fyysistä kuntoa. Lopussa Kekkonen on kuin osa suomalaista kansallismaisemaa, valtiolippua ja vaakunaa: ”Urho Kekkonen hakeutuu avaraan maisemaan, jättää taivalta taakseen ja pitää suunnan selvänä”, runoilee elokuvan lopetuslause.

Molemman Kekkosen vaalielokuvat on rahoittanut Maalaisliitto/Keskustapuolue ja valmistanut Suomi Filmi, jonka toimitusjohtaja Risto Orko oli kuulunut Kekkosen ystäväpiiriin opiskeluajoista lähtien.

Nykyperspektiivi tuo vaalielokuviin oman kerrostumansa. Vaalimainonta ja mainosten kieli on muuttunut melkoisesti 1960-luvusta, myös katsojien kokemushorisontti ja tietoisuus mainonnan keinoista on nykyisin aivan toista. Vaalielokuvien äärellä nykykatsoja voi pohtia myös sitä, miksi termi Kekkoslovakia yleistyi kansan suussa.