4:30

Zhang Xiao Wun (Xiao Li Yuan) elämä pyörii koulun, tyhjän asunnon ja pikanuudeleiden tuottaman epäilyttävän lohdun ympärillä. Pienen kiinalaispojan vanhemmat ovat työmatkalla, ja ainoa aikuinen kontakti ja tuki pojalle on alivuokralaisena asuva juopotteleva kolmikymppinen korealaismies. Poika ja alivuokralainen eivät kuitenkaan kohtaa usein, ennen kuin Jung-alivuokralainen (Kim Young Jun) särkee sydämensä. Xiao Wun kaipaa myös epätoivoisesti kontaktia muihin ihmisiin, ja näin tarina voi alkaa.

Elokuva kertoo poissaolosta ja kaipauksesta. Pojan näkökulmasta kerrottu tarina ei ole niinkään kahden erilaisen ihmisen ystävyydestä kuin jaetusta kokemuksesta ja yksinäisyyden arvostuksesta. Kaksi ihmistä löytävät sanattoman yhteisyyden yksinäisyydestään. Dialogia elokuvassa on vähän, mutta korealaisen ja kiinalaisen eleiden ja ilmeiden kautta näytetään, että yksinäisyys on universaalia ja ylittää kulttuurirajat. Elokuvan nimi viittaa ohjaajan mielestä vuorokauden yksinäisimpään aikaan, puoli viiteen yöllä.

Aamuyön tunnit liittyvät myös elokuvan tekemiseen. Lupaava nuori ohjaaja Royston Tan suunnitteli elokuvaa myöhään yöllä tai aikaisin aamulla - kummin asian haluaa ilmaista - kuvatessaan edellistä kokoillanelokuvaansa. Hän katsahti ulos singaporelaiseen yöhön ja mietti, mitä valaistujen asuntojen ihmiset mahtoivat puuhata ja ajatella.

Tästä sai alkunsa ajatus yksinäisyyttä käsittelevästä elokuvasta, joka lopulta kuvattiin hylätyssä asunnossa vanhan Singaporen River Valley Roadilla. Lapsinäyttelijä Xiao Li Yuanin ohjaaja löysi tehdessään televisiosarjaa. Pojan aina melankoliset silmät sopivat Royston Tanin mielestä täydellisesti rooliin, joka räätälöitiin Li Yuanille sopivaksi.