Autismin kolmet kasvot

Kai, Jaakko ja Joonas ovat autistisia ja tarvitsevat tukea arjesta selviämiseen. Millainen on autistisen aikuisen tulevaisuus? Mistä löytyy oma paikka maailmasta? Millaista on hyvä autistinen elämä?

48-vuotias Kai sai omituisen ihmisen leiman jo varhain. 18-vuotiaana nuorena miehenä hän joutui mielisairaalaan. Ajoittain Kain oireita pidettiin skitsofreniana ja hän vietti eri sairaaloissa vuosia. Vasta aikuisena, yli 30-vuotiaana, Kai sai että hänellä on autismi. Oikea diagnoosi oli Kaille helpotus ja hän tuntee nyt elävänsä elämänsä parasta aikaa. Ja kirjoittaa kokemastaan omaelämäkertaa.
- Nyt minua ei kohdella autismin takia huonosti niin kuin tapahtui vielä joskus sairaalassa, Kai toteaa.

21-vuotiaalla Jaakolla on aspergerin oireyhtymä. Hän ottaa ensimmäisiä askelia itsenäiseen elämään: hän asuu yksiössä ja harjoittelee siellä arkielämän ja vapaa-ajan taitoja ja saa tarvitessaan ohjaajan tukea esim. imuroimisen opetteluun.
Jaakko käy arkipäivisin työssä Autismisäätiön Käpylän toimintakeskuksessa ja haaveilee pääsystä postiin töihin.

Melkein täysi-ikäinen Joonas valmistui peruskoulusta viime keväänä. Nyt hän on aikuisuuden kynnyksellä ja opiskelee Bovallius-ammattiopistossa, jossa valmennaudutaan itsenäiseen elämään ja työhön. Puheterapian avulla Joonaksen puhe ja vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet, mutta Joonas tarvitsee paljon tukea arjesta selviämiseen. Joonaksen vanhemmat miettivät paljonkin Joonaksen tulevaisuutta. Miten Joonaksen siivet kantavat?

Millainen on autistisen aikuisen tulevaisuus? Mistä löytyy oma paikka maailmasta? Millaista on hyvä autistinen elämä?