Elävä arkisto: Irma Seikkula 100 vuotta

Irma Seikkula (14.5.1914 – 8.7.2001) kuuluu niihin näyttelijöihin, joita arvostetaan monipuolisena ja voimakkaana luonnenäyttelijänä. Hän kuitenkin aloitti elokuvauransa mitä suurimmassa määrin hohdokkaana filmitähtenä ja pääroolien kaunottarena: ensimmäiset elokuvat olivat vuonna 1937 Tapiovaaran Juha ja Valentin Vaalan Juurakon Hulda – molemmat Suomi-elokuvan klassikoita.

Seikkulan filmitähteys jatkui koko sota-ajan: Jumalan myrsky (1940), Yli rajan (1942), Synnin puumerkki (1942) ja Keinumorsian (1943) saivat ylistystä Seikkulan herkästä ja filmaattisesta työskentelystä. 1940-luvun lopulla hän teki nimiroolit vielä Helena-sarjan jatko-osissa …ja Helena soittaa (1948) ja Pää pystyyn Helena (1949). Sen jälkeen hän keskittyi teatterityöhön, joka oli kulkenut elokuvien rinnalla koko ajan. 1950- ja 60-lukujen aikana hän teki vielä pieniä luonteikkaita sivurooleja elokuvissa.

Vuonna 1960 Irma Seikkulasta tuli Radioteatterin näyttelijä, mutta hän ei kokenut radiota itselleen luonteenomaiseksi välineeksi, vaan siirtyi Televisioteatteriin vuonna 1962. Televisioteatterissa Seikkula sai useita hienoja rooleja, ja monesti hänen vastanäyttelijänään oli puoliso Toivo Mäkelä.

Maja Ekelöfin romaaniin perustuva Siivoojan raportti (1971) on hieno osoitus Seikkulan näyttelijänluonteesta. Juuri tällaisena suomalaiset hänet haluavat muistaa: arkisena, myötäelävänä ja uskottavana tavallisen pienituloisen tulkkina. Seikkulan roolityö eläkeikää lähestyvänä siivooja Maijana on koskettava, mutta ei hetkeäkään sentimentaalinen. Vaikka Maijan työperäiset nivel- ja selkäkivut uhkaavat entisestään tiputtaa pientä palkkaa, ei roolissa jäädä voivottelemaan. Seikkulan piirtämä kuva Maijasta on sinnikäs, juureva ja sivistyksenhaluinen työläinen.

Walentin Chorellin pienoisnäytelmässä Pullonpohja (1976) Seikkulalla on paljon raadollisempi rooli. Nyt hän on alkoholisoitunut laitapuolen asukki, joka joutuu kohtaamaan menneisyytensä valinnat.

Irma Seikkula jäi Televisioteatterista eläkkeelle vuonna 1979, omien sanojensa mukaan hieman ahdistuneena nuoren polven poliittisesta radikaaliudesta. Hän kuitenkin vieraili televisiotuotannoissa vielä 1980-luvulla, ja hänellä oli rooli Kotikadussa 1995 – 1996. Irma Seikkula kuoli 87-vuotiaana vuonna 2001.