Elävä arkisto: Nuorisorikollisuus

1960-luvun Suomi eli voimakkaan muutoksen kourissa: maaltamuutto kasvoi ja yhteiskunta kaupungistui. Suomi autoistui ja televisio yleistyi, perheinstituutio alkoi hajota. Uudenlainen nuorisokulttuuri kasvatti kuilua sukupolvien välillä, ja kouluttamattomat nuoret karkasivat Helsinkiin paremman elämän toivossa.

Kaupungeissa nuoret joutuivat helposti huonoille teille, sillä töitä ei useinkaan ollut saatavilla, ja joutilasta sakkia vetelehti rautatieasemilla ja puistoissa. Vesa Saarisen vuoden 1966 kaksiosaisessa ohjelmassa Rikollisia nuoria etsitään syitä ja pelastuskeinoja nuorisorikollisuuden, kapinoinnin ja sopeutumattomuuden räjähdysmäiseen kasvuun. Myös laivatyttökysymys työllistää poliisia.

Yhdeksi syylliseksi mainitaan mainosten ihmiskuva, joka luo pohjaa perversiteeteille ja vääristyneille käsityksille, jotka voivat johtaa nuorison rikollisille teille. Nuori lainrikkoja on usein turvaton ja heikko yksilö, ohjelmassa todetaan selostaja Raimo ”Höyry” Häyrisen äänellä.

Äärimmäisenä oikaisuliikkeenä pidettiin ongelmanuoren sulkemista kasvatuslaitokseen tai koulukotiin. Vesa Saarisen hätkähdyttävä dokumentti Paha ei ole kenkään ihminen (1966) kertoo Pernasaaren koulukodista, rangaistuslaitoksen suljetusta osastosta ja rangaistustaan kärsivistä pojista.

Pernasaarta ja sen suljettua osastoa Leppäniemeä pidettiin Suomen pahamaineisimpina koululaitoksina, joissa olot olivat jopa normaalia vankilaa tiukemmat. Pernasaaressa toimi kasvatuslaitos vuosina 1931-1946; sodan jälkeen nimi muutettiin Pernasaaren koulukodiksi. Vuonna 1994 koulukoti lakkautettiin ja tiloihin siirtyi Laukaan varavankila.

Nykyisin Pernasaaren Leppäniemi on suojeltu, ja siinä toimii koulukotimuseo. Suomessa on kahdeksan koulukotia, joissa annetaan peruskouluopetusta ja ammattikoulutusta lastensuojelulain mukaisesti.

Marko Gustafssonin arkistovieraana on Volvo Markkanen. Entinen pankkiryöstäjä kertoo omista kokemuksistaan ja syistä, jotka saattavat johdattaa nuoria rikolliselle tielle.