Kaksintaistelu auringossa

Amerikkalaisen tuottajamogulin David O. Selznickin ikimuistoisin saavutus oli Tuulen viemää, ja juuri sen menestystä Selznick yritti toistaa muutamaa vuotta myöhemmin lännen melodraamalla Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun, 1946). Selznick kiinnitti elokuvan pääosiin Gregory Peckin sekä silloisen rakastajansa ja tulevan vaimonsa Jennifer Jonesin, ja hän valvoi elokuvan tekoa niin pikkutarkasti, että ohjaaja King Vidor sai tarpeekseen ja lähti tiehensä ennen kuvausten päättymistä. Jatkuvien muutosten ja viivytysten vuoksi budjetti paisui yli äyräiden, mutta menestyskin oli valtava – elokuvasta tuli lännenelokuvan historian suurin kassamenestys.

Selznickiä voi pitää elokuvan keskeisenä tekijännimenä, sillä lopullisessa elokuvassa on Vidorin ohjaamia kohtauksia vain puolet. Muita kohtauksia kuvasi ainakin seitsemän ohjaajaa, joukossa Selznick itse sekä mm. Josef von Sternberg, William Cameron Menzies ja William Dieterle, jonka käsialaa lienee elokuvan komea avauskohtaus. Toisaalta elokuva nivoutuu tyyliltään varsin saumattomasti Vidorin lopputuotannon muihin hurjiin ja kyynisiin melodraamoihin.

Kaksintaistelu auringossa kertoo melko poskettoman tarinan puoliverisestä kaunottaresta, joka orvoksi jäätyään varttuu suurella senaattori McCanlesin omistamalla karjatilalla. Intohimoinen Pearl kamppailee jatkuvasti hyvän ja pahan välillä, mutta ennen pitkää hänestä itsestään kamppailevat myös tilan kaksi veljestä, siivo lakimies Jesse ja kuriton rämäpää Lewt.

Tuhoavan vihan ja mustasukkaisuuden täyttämän hullun rakkauden kuvauksena Kaksintaistelu auringossa on hurja, kaikessa tietoisesti liioitteleva melodraama, jolle irvileuat antoivat lempinimen Lust in the Dust. Mahtipontisuudessaan Kaksintaistelu auringossa tuntuu välillä suorastaan pilkkaavan hyvää makua, mutta elokuva toimii juuri siksi, että se on kaikessa niin muhkean dramaattinen, maisemankäytöstä uljaisiin väreihin ja musiikista Jennifer Jonesin näyttelijäsuoritukseen. Sen visio on maanisen yliampuva, mutta se on sitä johdonmukaisesti ja energisen aistikkaasti.

(kirjoittanut Vesa Nykänen)