Yö vai päivä

Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran harvoin esitetty esikoiselokuva Yö vai päivä vuodelta 1962 on ironinen komedia suomalaisen kesän myyttisistä ulottuvuuksista.

Elokuva käynnistyy, kun Unescon kolmihenkinen työryhmä saapuu tutkimaan Suomen vanhaa alkuperäiskulttuuria ja riittejä. Ryhmä asettuu keskikesän viettoon Puumalan järvimaisemiin ja tutustuu kansan elämään ja tapoihin hyvinkin empiirisesti ja intiimisti. Pontikalla, yhteissaunomisella, ja muulla perisuomalaisella kesätoiminnalla on oma osansa prosessissa, jolla ulkomaiset tutkijat hivutetaan osaksi yhteisöä. Yö ja päivä, työ ja huvi sekoittuvat pakanallisissa juhannusjuhlissa, joiden jälkeen tutkimusryhmä tuskin on enää entisensä.

Tyylillisesti elokuva on kaukana vanhemman polven draamallisista ”Suomi-Filmeistä”, ja vertautuu lähinnä eurooppalaisen uuden aallon teoksiin. Yö vai päivä sai aikoinaan hyvinkin positiivisen vastaanoton, sen värikylläisyyttä, estetiikkaa ja leikittelevää kerrontaa pidettiin raikkaana ja uudenlaisena. Samalla esitettiin lievää huolta siitä, että ulkomailla elokuvan itseironia ymmärrettäisiin väärin, ja maatamme luultaisiin primitiiviseksi.

Elokuvan varsinaisessa pääosassa on kesäinen luonto kaikkine ulottuvuuksineen – rooleissa nähdään Elina Salo, Eino Krohn, Ismo Kallio ja Numidia Vaillant. Henkilöohjauksesta vastasi Jaakko Pakkasvirta, joka teki Jarvan kanssa myös elokuvan käsikirjoituksen sekä selostustekstin yhdessä Markku Lahtelan kanssa. Dialogin elokuvaan kirjoitti Pentti Saarikoski ja musiikin sävelsi Kari Rydman. Avustajien joukossa vilahtaa muun muassa nuori Peter von Bagh taidenäyttelyn yleisönä.

Elokuvan jälkeen näemme dokumentin Ohjaajan muotokuva: Risto Jarva (1966). Siinä ohjaaja Jarva kertoo elokuviensa tekemisestä, näyttelijöistä, katsojista ja elokuvan tilasta Suomessa 1960-luvun puolivälissä.