Kuoliko Aleksis Kivi borrelioosiin?

Lääkärilehti
2001;56(44):4536-4537
Anne Pitkäranta ja Erkki Hopsu

Uteliaisuutemme on herättänyt kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kohtalo. Vaikka hänen sairaudestaan on esitetty lukuisia erilaisia käsityksiä, varmaa tietoa hänen kuolemansyystään ei kuitenkaan ole. Rohkenemme esittää oman näkemyksemme asiasta.

Olemme viime aikoina kiinnostuneina seuranneet maailman merkkihenkilöiden lääketieteen historian uudelleen kirjoittamista. USA:n presidentti George Washingtonin arvellaan menehtyneen epiglottiittiin 200 vuotta sitten, aikana, jolloin epiglottiitin taudinkuvasta ei vielä edes tiedetty (1). Kirjailija Oscar Wilden kuolemansyynä pitkään pidetty kuppa näyttääkin todellisuudessa olleen kroonisen välikorvatulehduksen aivoperäinen komplikaatio (2). Wilden kohdalla asian tekee kaiken lisäksi ironiseksi se, että hänen isäänsä on pidetty modernin korvakirurgian pioneerina.

Elettiin vuoden 1872 viimeistä päivää, 38-vuotiaan kansallisrunoilija Aleksis Kiven kuolinpäivää. Joulunaika oli vielä kulunut onnellisissa merkeissä sikäli, että Kivi näytti siitä nauttineen. Mutta hänen tilansa huononi nopeasti uuteen vuoteen mennessä. Kiveä vaivasi korkea kuume – pää oli vuoroin tulinen, vuoroin kylmä – ja kova yskä. Kivi kuoli aamuyöllä kello 4, ja vielä samana päivänä ilmestyi Morgonbladetissa Gygnaeuksen kirjoittama muistokirjoitus. Vajaa kaksi vuotta aikaisemmin keväällä 1870 oli ilmestynyt Seitsemän veljestä. Teoksen saaman ankaran arvostelun ajateltiin järkyttäneen runoilijan hermostoa ja edesauttaneen mielisairauden puhkeamista.

Kivi alkoi sairastella kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Alkuvaiheessa Kivi kärsi erilaisista fyysisistä tuntemuksista kuten päänsärystä, ihottumasta ja sydämentykytyksestä (3). Vuonna 1858 tuolloin 24-vuotias Kivi kirjoitti ystävälleen: Olisin aikaa sitten sinulle kirjoittanut mutta yleinen hermojen heikkous, joka saa minut värisemään, kun kirjoitan, on minua estänyt. Tämä näyttää niin uskomattomalta, mutta niin kuitenkin on. Minä oleskelen nyt veljeni luona Siuntiossa, huvitan itseäni ketunpyynnillä. Mielelläni lukisin myös romaaneja, mutta se on kerrassaan mahdotonta. Niin heikko minä olen. (3,4). Kivi ilmeisesti kärsi myös korvien suhinasta, koska oli kirjansa reunaan merkinnyt aineen, joka säker anvisning huru man skall behandla susning för öronen, af Dokt. Albrect, 20 kop. Nervösa lidanden af Dr. Johansson. 10 kop. (5). Kiven sairaalloisuus jatkui vaihtelevana usean vuoden ajan. Välillä hänellä oli pitkiä terveitä kausia, joiden aikana suuret teokset saivat muotonsa. Sairauden oireet pahenivat kuitenkin niin, että vuonna 1871 hänet vietiin Uuden klinikan sairaalaan. Diagnoosina oli infektio ja psyykkinen häiriö (5). Infektion laadusta ei ole tarkempaa tietoa. Kiven tiedetään sairastaneen aikaisemmin lavantaudin ainakin kaksi kertaa (3,6), tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kysymys siitä.

Kuvausten mukaan sairaalassa ollessa Kivi oli kuumeinen, levoton, houriva, hänellä oli ajoittain tajunnanhäiriöitä ja vaikeus muistaa sanoja, varsinkin ruotsin kielen sanoja (3). Vietettyään 35 vuorokautta Uudessa klinikassa hänet siirrettiin Lapinlahden sairaalaan 1.6.1871. Siirron syyn arvellaan olleen Kiven psykoottisuus infektion rauhoittumisen jälkeen (5), lähetteestä ei ole tietoa. Lapinlahden lääkäri Saelanin muistikirjamerkintöjen mukaan Kivi oli aina hermostunut, itserakas, ei siedä kritiikkiä, sydän rasittuu pienimmästäkin ponnistuksesta, kuumotusta käsivarsissa. Viime syksynä hän valitti päänsärkyä, viime kesänä nukkui huonosti, oli kuumotusta päässä ja ruumiissa. Koko talven sen jälkeen kun päänsärky lakkasi, kärsinyt vilunpuistatuksista, kuumotuksista, jotka joinakin päivinä olivat pahempia, sai kiniiniä, arveli sydämenseudun tulleen paremmaksi, tuli ärtyisäksi. Tuntuu puhuvan vaikeasti. Pulssi epätasainen (3,6). Lapinlahdessa ollessaan Kivi kärsi myös vuoteenkastelusta. Vietettyään 10 kuukautta Lapinlahdessa Kiven tila todettiin toivottomaksi, ja Albert-veli haki hänet kotiinsa Tuusulaan. Tuusulanjärven vesikylvyistä arveltiin olevan sairaalle hyötyä. Kuvausten mukaan Kivi olisi ollut kotona paremmassa kunnossa, Kivi tuntui myös ilahtuvan vanhojen tuttavien tervehdyskäynneistä (3). Hän puhui enemmän, etsi seuraa naapuritaloista ja teki kävelyretkiä. Kävelyretkillään hän käytti jatkuvasti omatekoista kävelykeppiä (3).

Mikä sairaus Aleksis Kivellä oli?

Vähäiset tiedot Kiven henkilöstä ovat johtaneet tutkijat päätymään erilaisiin käsityksiin hänen sairaudestaan. Elämänkerroissa Kiven sairautta on useimmiten selvitelty lähinnä kirjallisen tuotannon perusteella. Kiven elämän ja kuoleman yhteydessä on puhuttu melankoliasta, mielisairaudesta – sekä depressiosta (7) että skitsofreniasta (5) – alkoholismista, aivokupasta ja infektiotaudista. Vaikka Kiven on epäilty kerran sairastaneen lievän delirium tremensin harhanäkyineen (3,4), varsinainen alkoholisti hän ei tiettävästi kuitenkaan ollut. Aivokuppaa on Kiven kohdalla myös epäilty, mutta useimmat tutkijat eivät sitä kuitenkaan ole pitäneet todennäköisenä, koska Kivi suhtautui lähinnä välttelevästi naisiin (3,4,5,6).

Tutkimuksissa ei myöskään ole löytynyt selviä viittauksia siihen, että Kivi jossakin vaiheessa olisi sairastunut sukupuolitautiin (4). Aivokupan epäily sinänsä johtaa ajatuksia kuitenkin infektiotaudin suuntaan. Yksi mahdollisuus voisi olla borrelia-tauti.

Euroopassa on borrelian kaltainen taudinkuva tunnettu jo 1800-luvun loppupuolelta (8), vaikka varsinainen taudinaiheuttaja, Borrelia Burgdorferi, opittiinkin tuntemaan vasta vuonna 1981. Borrelia tarttuu punkin välityksellä. Punkin reservuaarina toimivat pienet ja keskisuuret nisäkkäät. Kivi kulutti opiskeluvuosinaan paljon aikaa yksinään metsästämällä. Kuten hän kirjeessään ystävälleen mainitsee, erityisesti ketunpyynti miellytti häntä. Borreliataudin tartunta on siten hyvin ollut mahdollinen.

Borrelian kliininen taudinkuva vaihtelee huomattavasti. Taudinkulussa erotetaan yleensä kolme eri vaihetta: ensimmäinen varhaisvaihe sekä toinen ja kolmas myöhäisvaihe. Myöhäisoireet voivat ilmaantua useiden vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen. Kiven oireiden varhaisvaiheissa on ainakin mainintoja ankarasta päänsärystä, laihtumisesta, ihottumasta, heikotuksesta, sydänoireista (3,4) ja epäsuorasti epäily myös korvien soimisesta. Toisaalta primaarivaiheen voi sairastaa hyvin lievinkin oirein. On myös mahdollista, että primaarivaiheen erythema migrans iho-oire voi jäädä kokonaan huomaamatta.

Neuroborrelioosiin kuuluu enkephalopatiaa, erilaisia neurologisia ja psyykkisiä häiriöitä (9,10,11). Neuroborrelian myöhäisvaiheessa kuvataan erityisesti sanojen muistamisvaikeutta, ärtyvyyttä, mielialavaihteluita, vilunpuistatuksia, unihäiriöitä ja virtsarakon häiriöitä (9,10,11). Näitä kaikkia oireita oli tiettävästi myös Kivellä loppuvaiheessa. Lapinlahteen siirron syynä arveltu psykoottisuus infektion jälkeen (5) sopisi myös hyvin neuroboorrelioosin taudinkuvaan (11,12). Neuroborrelian viime vaiheessa potilaan oireet saattavat fluktuoida huomattavasti; potilas voi yhtenä päivänä olla hyvin sairas, toisena taas lähes kunnossa. Näin oli Kivenkin laita. Borrealiatautiin usein kuuluvia niveloireita ei Kiven kohdalla selvästi tule esille. Kuitenkin maininnat loppuvaiheen kävelyretkillä jatkuvasti käytetystä kävelykepistä voivat – Kiven ikä huomioon ottaen – viitata jonkinlaisiin nivelvaivoihin tai liikuntaongelmiin. Kiven kohdalla tulevat usein esille myös sydänvaivat ja pulssin epätasaisuus. Varmaa tietoa Kiven sydänoireiden taustasta ei ole, mutta sydämen johtumisongelmat ainakin kuuluvat borreliataudin kuvaan. Kaiken kaikkiaan Kivestä jäljelle jäänyt oirekuvaus muistuttaa suuresti neuroborrelioosin myöhäisvaihetta (13,14, 15). Toistuvat ja loppua kohden tihenevät kuumeilun ja huonovointisuuden jaksot ankarine päänsärkykohtauksineen puhuvat infektiotaudin puolesta. Vaikka sinänsä osa Kiven oireilusta sopii myös psyykkiseen sairauteen, Kiven sairastelu tuskin saattoi pelkästään olla psyykkistä, koska siihen liittyi – kuumeilun ja päänsäryn lisäksi – voimakas laihtuminen, aneemisuus (verenvähyys), sydämen rytmin vaihtelu ja loppuaikoina hengästyminen pienimmässäkin rasituksessa. Nämä kaikki oireet sopivat neuroborrelioosin myöhäiseen taudinkuvaan, jonka mahdollisuus, ainakin erotusdiagnostisesti, on olemassa.

Kirjallisuutta

1 Morens DM. Death of a president. NEJM 1999;341:1845–1849.

2 Robins AH, Sellars SL. Oscar Wilde's terminal illness: reappraisal after a century. Lancet 2000;356:1841–1843.

3 Tarkiainen V. Aleksis Kivi. Elämä ja teokset. WSOY 1984.

4 Koskimies R. Aleksis Kivi. Henkilö ja runous. Otava 1974.

5 Achté K. Syksystä jouluun. Otava 1982.

6 Eklund E. Aleksis Kivi. Otava 1997.

7 Saarnio L. Aleksis Kiven sairaudesta. Duodecim 1946; 940–953.

8 Buchwald A. Ein Fall von diffuser idiopatischer Haut Atrophie. Arch Dermatol Syoh 1883;10:553–556.

9 Halperin J, Luft B, Anand A ym. Lyme neuroborreliosis: central nervous system manifestation. Neurology 1989;39:753–759.

10 Logigian E, Kaplan R, Steere A. Chronic neurologic manifestations of Lyme disease. NEJM 1990;22:1438–1444.

11 Fallon B, Nields J, Parsons B ym. Psychiatric manifestations of Lyme borreliosis. J Clin Psychiatry 1993;54:263–268.

12 Fallon B, Nields J. Lyme disease: A neuropsychiatric illness. Am J Psychiatry 1994;151:1571–1583.

13 Kaiser R. Neuroborreliosis. J Neurol 1998;245:247–255.

14 Oschmann P, Dorndorf W, Hornig C ym. Stages and syndromes of neuroborreliosis. J Neurol 1998;245:262–272.

15 Kalish RA, Kaplan RF, Taylor E ym. Evaluation of study patients with Lyme disease, 10–20-year follow-up. J Inf Dis 2001;183:453–460.

Kirjoittajat Anne Pitkäranta LT, dosentti, erikoislääkäri Erkki Hopsu LT, erikoislääkäri Helsingin yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka

Artikkelin tunnus: sll03661 (01444536)
© 2010 Suomen Lääkäriliitto 
 

Julkaistu kirjoittajien ja Lääkärilehden luvalla