Pompeji herää eloon

Marcus Lucretiuksen talo Pompejissa on ollut suomalaisten tutkimuskohteena jo vuodesta 2002. Kun perinteinen antiikin tutkimus yhdistetään luonnontieteisiin ja teknologiaan, herää Pompeji uudelleen henkiin.

Vuonna 79 jaa. tuhoutunut Pompeji on antiikin tunnetuin rauniokaupunki ja merkittävä turistikohde. Vuosittain siihen tutustuu yli 2 miljoonaa kävijää. Pompejissa tehdään myös kansainvälistä tutkimusta, jossa suomalaiset ovat mukana. Emeritusprofessori Paavo Castrénin vetämä ryhmä tutkii kaupunkikorttelia, joka kaivettiin osittain esiin jo 1800-luvulla. Via Stabianan varrella sijaitsevan korttelin suurin rakennus on Marcus Lucretiuksen talo. Tässä talossa suomalaisia kiinnostavat Pompeji-tutkimuksen perinteiset kohteet eli seinämaalaukset ja mosaiikit, mutta myös kaupunkielämän arki sekä Pompejin tuhoutumista edeltänyt aika.

Pompeji herää eloon -reportaasissa seurataan suomalaisten Pompeji-tutkimusta niin Napolinlahden rannalla kuin Suomessa vuonna 2006. Projektin taidehistorioitsijoiden, Ilkka Kuivalaisen, Kirsi Murroksen ja Antero Tammiston tehtävänä on koota kaikki talon maalauskoristeluun liittyvä tieto ja tehdä sen pohjalta kokonaisanalyysi. Tehtävä on haasteellinen: Marcus Lucretiuksen talo kuten muutkin Pompejin esiin kaivetut kohteet ovat alttiina sään muutoksille ja ilmansaasteille. Seinämaalausten rappeutumista tapahtuu koko ajan. Näin ollen maalausten alkuperäisten värien määrittely pelkästään silmämääräisellä arvioinnilla ei takaa luotettavia tuloksia. Tarinat siitä, kuinka Marcus Lucretiuksen talon sisäänkäynti olisi maalattu poikkeuksellisen kalliilla sinivärillä, lapis lazulilla, tai kuinka ruokasalin seinissä olisi käytetty hehkuvan punaista sinooperia, on todennettava luonnontieteellisin menetelmin. Pigmenttejä analysoidaan paikan päällä (röntgenfluoresenssianalyysi, spektrianalyysi) ja tuloksia tarkennetaan vielä Suomessa (pyyhkäisyelektronimikroskopia).

Taidekonservoinnin ja pigmenttianalyysin alalla Helsingin yliopiston Pompeji-projekti tekee tiivistä yhteistyötä EVTEK muotoiluinstituutin kanssa. Yhteistyö on laajentunut myös kolmiulotteisen mallintamisen alueelle. Marcus Lucretiuksen talon kolmiulotteisessa mallintamisessa hyödynnetään sekä taidehistorioitsijoiden tekemiä detaljipiirroksia sekä pigmenttianalyysin tuloksia. Tieteellistä tutkimusta se ei kuitenkaan ole vaan 3D-malli auttaa ensisijaisesti tiedon popularisoinnissa. Marcus Lucretiuksen talon 3D-malli onkin nähtävissä jo nyt internetissä. Virtuaalitekniikan tarjoamia mahdollisuuksia käytetään hyväksi myös Helsingissä Amos Andersonin taidemuseon näyttelyssä Domus pompeiana, joka avautuu maaliskuun alussa.

Vaikka kolmiulotteinen mallintaminen ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä, siitä voi kehittyä merkittävä työkalu myös tieteellisessä keskustelussa. Sen avulla voidaan tuottaa mittatarkkoja mallinnoksia sekä hypoteettisia visualisointeja tieteentekijöiden arvioitavaksi. Kenties Pompeji herää eloon tieteellisessä tutkimuksessa nopeammin kuin uskommekaan!