Sirppi ja kitara – From Russia with Rock

Marjaana Mykkäsen ohjaama dokumenttielokuva Sirppi ja kitara – From Russia with Rock kertoo Neuvostoliiton erään sukupolven tunnoista Gorbatšovin ajan alkuaskelmilla. Kun Mihail Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985, hänen iskusanansa olivat avoimuus ja uudistus, glasnost ja perestroika. Tämä merkitsi ennen näkemätöntä vapauden ilmapiiriä, sensuurin höllentymistä ja länsimaisten vaikutteiden avointa esittämistä. Nuorisolle tämä merkitsi maanalaisen rockmusiikin esiinnousua.

Joulukuussa 1987 Moskovassa järjestettiin viikon mittainen Rockpanoraama, kevyen musiikin katselmus, jossa esiintyi 50 bändiä. Suosittuja konsertteja televisioitiin Neuvostoliiton televisiolle, ja Mykkäsen filmiryhmä pääsi ainoana länsimaalaisena tuotantona seuraamaan tapahtumaa. Elokuva vangitsee valtakunnan tärkeimpien undergroud-yhtyeiden ensimmäisen julkisen esiintymisen, ja todistaa uralilaisen Nautilus Pompiliuksen raketinomaisen nousun Neuvosto-Venäjän tähtitaivaalle.

Kiinnostus kuplivaa neuvostorockia kohtaan oli Suomessakin vireä, tallinnalaisen Villu Tammen punkbändi J.M.K.E. nousi 1987 meillä suosituksi biisillään ”Tere perestroika”; myös Nautilus Pompiliuksen naapurimaassa hitiksi noussutta biisiä ”Knjaz tishiny” kuultiin meillä. Sirpissä ja kitarassa lavalla nähdään Nautilus Pompiliuksen lisäksi muun muassa Avia, Televizor, Va Bank, Akvarium, Bravo, Mister Twister ja Brigada S. Katselmuksen esiintyjät luovat monipuolisen ja -tasoisen kuvan neuvostorockista, ja läntistä tuulahdusta edustavat brittiläinen Billy Bragg ja vanha kunnon Uriah Heep.

Dokumentti on paitsi rockin rajatonta riemua, myös monitasoista ajankuvaa 1980-luvun lopun Neuvostoliiton hajoamisesta, postpunk-sukupolvesta, muutoksen tuulista ja vapaudesta. Sen voi nähdä aikakauden poliittisen murroksen kuvauksena, olihan rock nimenomaan toisinajattelun väline.