Tulevia aikoja

Tieteiskirjailija H.G. Wells totesi Fritz Langin Metropoliksesta, että se oli ”mitä höpsöin elokuva”. Hän viittasi tarinan kiistattomiin hölmöyksiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Wells sai tilaisuuden toteuttaa omat visionsa, kun tuottaja Alexander Korda alkoi tehdä omaa scifi-mammuttiaan Tulevia aikoja (Things to Come, 1936) ja palkkasi juuri Wellsin sen käsikirjoittajaksi. Wells sanoi haluavansa tehdä kaiken täsmälleen toisin kuin mitä ”Lange” oli tehnyt.

Miten sen nyt tulkitsee. Metropolis oli ollut siihen asti kallein saksalainen elokuvia, suureellinen ja kunnianhimoinen spektaakkeli, joka tarjosi huimia futuristisia visioita, innovatiivisia erikoistehosteita ja höpsön tarinan - sekä oli iso taloudellinen floppi. Tulevia aikoja oli täsmälleen samaa sillä erolla, että se oli Englannin siihen asti kallein elokuva. Aivan Metropoliksen tavoin se oli vuosikymmenensä keskeinen ja suurin scifi-spektaakkeli, joka kuuluu lajityypin historian tärkeisiin perusteoksiin.

Kolmeen osaan jakautuva elokuva alkaa vuodesta 1940, jolloin käynnistyy lähes kaiken tuhoava maailmansota. Vuosikymmenien sotimista seuraa rutto ja ihmiskunnan kuihtuminen barbarian lähellä kituviin kyläyhteisöihin. Ihmiskunta kuitenkin toipuu tiedemiesten ja lentäjien johtamana, ja teknologinen kehitys johtaa huimiin kaupunkeihin, yleiseen hyvinvointiin ja lopulta myös avaruuslentojen suunnitteluun.

Metropoliksen tavoin Tulevia aikoja on sisällöltään vanhentunut oman aikansa lapsi, mutta sekin tarjoaa ainutlaatuisen ja kiehtovan scifi-vision, joka on toteutettu näkemyksellä ja kunnianhimoisesti. Niinpä tärkeää ei olekaan Wellsin utopioiden tai tulevaisuuden ennustusten paikkansapitävyys vaan se järkähtämätön itseluottamus ja näkemys, jolla elokuvantekijät rakentavat näitä futuristisia visioitaan.

Elokuvan ohjasi lavastajana pääasiallisen uransa luonut William Cameron Menzies. Pääosissa näyttelevät Ralph Richardson, Raymond Massey ja Cedric Hardwicke.

(kirjoittanut Vesa Nykänen)