Tutkiva juttu: Aikaa metsästämässä

Vakava mies nousee puolen päivän lähestyessä Helsingin observatorion torniin. Katolle kivuttuaan hän hinaa mustan "pussin" lipputankoon. Jos eläisimme 1800-lukua, kaikuisi Helsingissä kohta tykinlaukaus ja rautatieasemalla alkaisi lennätin laulaa. Mistä on kysymys?

Kiire on yleinen valituksen aihe ja kello tahdittaa kaikkien elämää. Aikapussi oli 1800-luvun virallinen aikamerkki, mistä tulee virallinen aika tänään, kuka sitä valvoo ja voisiko tuo joku pysäyttää kellon? Mitä tiedämme ajasta ja suhteestamme siihen? Ehtivä toimittaja Ella Kanninen metsästää Tutkivassa jutussa lisää aikaa ja törmää mm. aikapussiin, pikosekuntiin ja aikakoneeseen.

Ella pääsee virallisen ajan valvojan Kalevi Kalliomäen kanssa atomikellojen kammioon ja oppii kuinka moneen osaan sekunnin voi jakaa ja mitä merkitystä niin lyhyillä ajoilla on. Valtaviin taivaan kelloihin Ella tutustuu aikapussin maisemassa Helsingin observatoriossa. Tähtitieteilijä Heikki Oja kertoo, että yhteinen kellonaika on aika tuore sopimus, viikko sen sijaan tuhansia vuosia vanha.

Entä ihmisen suhde aikaan? Onko meillä sisäinen kello? Jos on, mikä sitä tahdistaa ja mitä merkitystä sillä on? Sisäistä kelloa ja sen toimintahäiriöitä tutkinut ylilääkäri, aikabiologi Timo Partonen kertoo, että uusimpia löytöjä on kellogeenien merkitys vanhenemiselle. Yhä enemmän kiinnostaa tutkijoita myös se, miltä aika meistä ihmisistä tuntuu ja miksi kokemuksemme siitä vaihtelee. Onko ajalle omaa aistia, ajan tajua? Nuoret tutkijat Valdas Noreika ja Valtteri Arstila ovat mukana subjektiivista aikaa tutkivassa kansainvälisessä verkostossa. He tutkivat mm. ajan kokemuksen muutosta erilaisissa tietoisuuden tiloissa ja sitä mikä on lyhyin havaittu aika.

Kätevä tapa palata leppoisampaan menneisyyteen ja ehkä jopa saada lisää aikaa voisi olla ajassa matkustaminen. Onko se mahdollista, edes teoriassa? Tähtitieteen professori Esko Valtaoja piirtää Ellalle aikakoneen.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Ilona Ikonen