TV-arkisto: Heikki ja Kaija

Heikki ja Kaija -sarjanäytelmä on yksi suomalaisen television historian pitkäikäisimmistä televisiosarjoista. Sarja aloitti Tampereella näkyvän Tamvision tuottamana syyskuussa 1961. Asetelman teki mielenkiintoiseksi se, että Heikkiä ja Kaijaa esittäneet Vili Auvinen ja Eila Roine olivat oikeasti aviopari. Myös Heikin ja Kaijan lapsi Janne oli mukana sarjassa. Hänen myötään sarjaa alettiin myös nauhoittaa. Syksyllä 1965 esitetyssä jaksossa Janne saa oikeasti kasteensa. Ristiäiset todella esitettiin suorassa lähetyksessä, ikään kuin Suomen ensimmäisenä tosi-tv-ohjelmana. Poikkeuksellinen jakso myös nauhoitettiin - aiempia jaksoja ei ollut nauhoitettu lainkaan. Senkin jälkeen sarjan jaksot yleensä lähetettiin suorina tai ne tehtiin kerralla nauhalle ilman uusia ottoja, "studiolivenä". Heikki ja Kaija jatkoi Yleisradion ohjelmistossa, ja se olikin yksi 1960-luvun lopun tunnetuimpia ja myös katsotuimpia televisio-ohjelmia. Sarjaa esitettiin kevääseen 1971, jonka jälkeen se on tullut tutuksi lukuisina uusintoina.

Sarjanäytelmä kertoi realistiseen tyyliin tavallisesta tamperelaisesta työläisperheestä ja siinä käsiteltiin 1960-luvun ajankohtaisia teemoja. Keskeisiksi teemoiksi nousivat sosiaalipoliittiseen keskusteluun liittyvät kysymykset, kuten kansantulon jatkuvaan kasvuun uskominen, kulutuskysynnän ylläpitäminen ja sosiaalipoliittisten etuuksien ulottaminen kaikkiin kansanryhmiin, niin nuoriin perheisiin kuin vanhuksiinkin. Heikissä ja Kaijassa käsiteltiin myös hyvinvointiyhteiskunnan varjopuolia mm. Sylvi Salosen Lahtiskan hahmossa. Sarjan käsikirjoittaja Reino Lahtinen ei halunnut Heikissä ja Kaijassa ottaa suoranaisesti kantaa vallitseviin oloihin 1960-luvun tiedostavan ideologian ja informatiivisen ohjelmapolitiikan hengessä. Tavoitteena oli kuvata tavallista ihmistä ja heidän kokemuksiaan. 1960-luvun loppua kohden sarjanäytelmän keskeiseksi teemaksi nousi miehen ja naisen roolit perheessä. Heikki ja Kaija kuvaa hyvin tavallisen 1960-luvun työläisperheen modernisoituvaa elämäntapaa.

Televisionkatselun rooli suomalaisten vapaa-ajanvietossa kasvoi 1960-luvulla varsin merkittäväksi, saavuttihan tv jo lähes kaikki suomalaiset. Suosituinta television katsominen oli muuttoliikkeen mukana maaseudulta taajamiin siirtyneen työväestön keskuudessa. Aikalaislähteiden mukaan Heikki ja Kaija sai aikanaan varsin ristiriitaisen vastaanoton. Sarjafilmissä heijastuivat aikalaiskriitikoiden mukaan vallitsevat yhteiskunnalliset ongelmat kuten vanhusten tai asuntovelallisen asema, mutta näkökulmaa niihin pidettiin liian suppeana. Heikin ja Kaijan edustama kulutuskeskeinen elämäntapa herätti negatiivista kritiikkiä niin kantaa ottavien aikalaisarvostelijoiden kuin informatiivisen ohjelmapolitiikan kannattajien keskuudessa. Tavallisiin televisionkatsojiin vetosi ennen kaikkea sarjanäytelmän kotoinen hyväntuulinen realismi.

Suosittu Heikki ja Kaija on synnyttänyt myös joukon parodioita. Tämä osoittaa, että ohjelman hahmot ja rauhallinen ohjaustyyli ovat yleisesti tunnettuja käsitteitä tv:n maailmasta. Alivaltiosihteerillä oli sketsisarja nimeltä Heikki ja Keijo, ja Pulttiboisissakin nääs-näässäteltiin keittiönpöydän ääressä. Ähläm Sähläm sarjassa puolestaan kinasteli heikkijakaijamaisesti musta pariskunta.

Sylvi Salosen mainosti esittämä Lahtiska on nykykatsojalle miltei käsittämätöntä seurattavaa hahmon äärimmilleen viedyn itsensä vähättelyn takia. Lahtiska tuo oivasti esille yhteiskunnan vähäosaisten huonot mahdollisuudet ja kyvyttömyyden auttaa itseään. ”Lahtiskan tapaus” -jaksossa onneton Lahtiska tulee käymään Heikin ja Kaijan luona kylässä. Vierailun aikana käy ilmi, että hänen asiansa ovat huonolla mallilla. Onneksi lähimmäisen rakkautta myös käytännössä harjoittavat Heikki ja Kaija tarjoavat apuaan.

Jonkinlaisen käsityksen niukasti elävän ihmisen todellisuudesta saa jaksossa ”Pullakahveilla”, jossa Lahtinen haluaisi tarjota parastaan arvostamilleen Heikille ja Kaijalle. Tuoreen pullan tarjoaminen vain ei ole vähävaraiselle eläkeläiselle itsestään selvää. Lahtiskalla on myös menossa asunto alta. Onneksi Heikki keksii keinot, kuten tavallista.

Heikin ja Kaijan viimeisessä osassa puhutaan autoista, miehistä ja kahvista. ”Niin muuttuu maailma” -jaksossa Näsinneula on juuri avattu ja Lahtiska on luvannut naapurustolle, että Heikki ajeluttaa heidät torniin tutustumaan. Heikin auton moottori on kuitenkin leikannut kiinni, eikä sillä liikuta nyt mihinkään. Tilanne on pulmallinen, mutta onneksi Kaija keksii ratkaisun.

Heikki ja Kaija päättyy tähän osaan. Kun nauhoitus on valmis, juhlisti sarjan tekijätiimi kuluneita kymmentä vuotta kahvittelemalla Heikin ja Kaijan olohuoneessa.

80-vuotissyntymäpäiviään marraskuussa viettävä näyttelijä Eila Roine on tullut suomalaisille tutuksi Heikin ja Kaijan lisäksi monista muistakin tv-sarjoista kuten Rintamäkeläisistä, Kotikadusta ja Pikku kakkosesta. Hänet on nähty myös elokuvissa, esim. Juoksuhaudantie ja Skavabölen pojat. Elämäntyönsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterin näyttelijänä. Tv-arkiston vieraana nähtävä Roine kertoo lapsuudestaan ja pitkästä urastaan sekä televisiossa että teatterissa. Minkälaista oli suositun Heikki ja Kaija -sarjan tekeminen ja miten se vaikutti elämään? Toimittajana ohjelmassa on Marko Gustafsson.