YLE Teema

 

Veitsen terällä: Leikkauskivun hoito

Julkaistu torstaina 11.02.2010 4 kommenttia 376 suositusta

Polven tekonivelleikkaus on yksi kivuliaimpia toimenpiteitä, siksi se vaatii hyvän kivunhoidon moniammatillisessa yhteistyössä.

keskiviikko 27.10. klo 16.30, uusinta la klo 16.10

Pekka Pitkäsen polveen pitää laittaa tekonivel.  59-vuotias nilsiäläinen Pekka Pitkänen oli kärsinyt polvikivuista jo pitkään, kunnes kipu kävi sen verran sietämättömäksi, että hän hakeutui lääkäriin. Hänet passitettiin leikkausjonoon ja keväällä 2009 hän sai oikeaan polveen tekonivelen. Pekka myöntää, että hoitoprosessi oli kivulias. Silti hän on menossa uudelleen leikattavaksi: nyt vasempaan polveen asennetaan tekonivel.

Polven tekonivelleikkaus on yksi kivuliaimpia toimenpiteitä, siksi se vaatii hyvän kivunhoidon. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on muutaman vuoden ajan mietitty, miten leikkauskivun hoito erityisesti polven tekonivelleikkauksen yhteydessä voitaisiin hoitaa mahdollisimman hyvin.  Kivunlievityksen hoitopolku on moniammatillista yhteistyötä. Potilaan tulevaan leikkaukseen paneudutaan, niin että potilas tietää jo etukäteen mahdollisimman paljon hoidon eri vaiheista ja päämääristä.

Veitsen terällä: Leikkauskivun hoitopolku – ohjelmassa seurataan Pekka Pitkäsen polven tekonivelleikkausta ja sitä, millä tavalla hoitopolun eri vaiheissa kipua lievitetään.

 

Mitä Pekalle kuuluu nyt?

Pekka on toipunut hyvin. Hän on syönyt lääkärin määräämiä kipu-ja tulehduslääkkeitä ohjeiden mukaisesti ja vähentänyt annoksia sitä mukaa kun jalka on parantunut. Aluksi hän voimisteli tunnollisesti 3 kertaa päivässä, mutta myöntää, että voimistelu on jäänyt joskus kerta päiväänkin sillä hiihto ja kuntopyöräily maistuvat paremmin. ”Justiinsa hiihin 12 kilometrin lenkin ja eipä tuo siitä kummemmin äiteytynyt”, kertoo Pekka. Polttopuusavottaankin Pekka Pitkänen pääsee hyvin, vaikka hänellä on nyt molemmissa polvissa tekonivelet.  ”Sählyä en saa ennee pelata, mutta muuten se ortopedi Miettinen lupas, että voin ellää normaalisti”, iloitsee Pekka, jonka nivelrikkosairaus on nyt elettyä elämää ja leikkaukseen liittyvä jälkikipukin hallinnassa.

 

Kysymyksiä lääkärille vuonna 2009:

Milloin polvea uskaltaa kuntouttaa proteesileikkauksen jälkeen? Kuinka tärkeä osa kipu on kuntoutusta, saako ennen jumppaa käyttää särkylääkkeitä? nimim. Leikkausta odottava

Proteesileikkauksen jälkeen noustaan sängystä ja otetaan ensimmäiset askeleet joskus jo leikkauspäivän iltana, mutta viimeistään seuraavana aamuna. Toki ensimmäisiä kertoja liikkeelle lähdettäessä tukena on sairaanhoitaja tai fysioterapeutti, ja potilas saa tukea joko Fordista tai kyynärsauvoista. Ilman tukea ei ensimmäisiä askeleita oteta. Tämän jälkeen kuntoutus etenee nopeasti, kolmen – neljän päivän kuluttua leikkauksesta potilas kävelee sairaalasta kotiin. Ennen kotiutusta arvioidaan kyynärsauvojen tarve, suurin osa tarvitsee kyynärsauvan ainakin henkiseksi tueksi. Nousujohteinen kuntoutus on keskeinen osa tekonivelleikkausta, polvea ja lonkkaa pitää uskaltaa kuntouttaa heti leikkauksen jälkeen, sänkyyn ei saa jäädä makaamaan. Liikkuvuuden ja lihasvoiman palauttamien ovat tärkeitä, ja fysioterapeutti antaa alaraajan jumppaohjeet kotiin. Jalka pitää saada suoraksi ja koukkuun. Niin pitkään kuin liikkuminen ja jalan ojennus ja koukistaminen tekee kipeää kipulääkkeitä pitää käyttää. Niin pitkään kuin kipu kävellessä ja polvea taivutellessa on yli 5 asteikolla 0-10, kipulääkettä kannattaa käyttää, ja jumppa kannattaa aloittaa tunnin kuluttua lääkkeen oton jälkeen, silloin teho on parhaimmillaan.

Tarvitseeko polviproteesia erikseen varoa leikkauksen jälkeen? Voiko polvesta tulla vielä täysin kivuton ja normaali?

Alkuvaiheen hyvän kivunhoidon tavoite on nimenomaan se, että polvesta tulisi kivuton, joten hyvään kivunhoitoon panostetaan sairaalassa, ja potilaan pitää jatkaa kipulääkitystä kotona kunnes oireet alkavat helpottua. Normaalihan polvi ei leikkauksen jälkeen enää ole, siellä on nyt tekonivel. Kirurgit taitavat varoitella harrastamasta sellaista liikuntaa, jossa polveen kohdistuu kovaa hakkaavaa liikettä ja voimakkaita vääntöjä. Salibandy taitaa jäädä ja jalkapallon potkiminenkin kannattaa jättää tervepolvisille. Mutta polvella pystyy tekemään lähes kaikkea muuta liikuntaa, hiihto, vesijuoksu, pyöräily ja muut sellaiset fyysisetkin lajit onnistuvat vallan hyvin. Ja liikunta ja elämä on onnistuneen tekonivelleikkauksen jälkeen aina helpompaa ja kivuttomampaa kuin edenneen nivelrikon kanssa. Elettyä nuoruutta leikkauksella ei kuitenkaan saa takaisin.

Lapseni ovat allergisia useille lääkkeille, kuten asperiinille. Voivatko he herkistyä vielä muillekin särkylääkkeille? Kuinka tavallista on, että särkylääkkeille tulee allergiseksi? Vaikuttaako tähän se kuinka kauan lääkkeitä on käyttänyt?

Jos lapsenne on allerginen asperiinille, hänen pitää olla varovainen myös muiden tulehduskipulääkkeiden käytön kanssa. Osalle asperiini-allergisista myös ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni ja muut tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Asperiini-allergiset voivat käyttää yleensä turvallisesti parasetamolia. Kipua voidaan hoitaa myös monilla muilla kipulääkkeillä. Tärkeää on kuitenkin aina muistaa mainita asperiini-allergiasta kun lapsellenne määrätään kipu tai kuumelääkettä. Esimerkiksi astmaa sairastavista lapsista 5% eli yksi astmaatikko kahdestakymmenestä ei voi käyttää asperiinia eikä muita tulehduskipulääkkeitä. Joten lapsellanne on kyllä kohtalotovereita. Asperiinin aiheuttaman allergian ilmenemiseen lääkkeen käytön kestolla ei ole merkitystä. Päinvastoin, asperiini allergiaa voidaan tarvittaessa hoitaa siedätyshoidolla. Mutta itsehoidossa parasetamolivalmisteet ovat turvallinen vaihtoehto ja lääkärille kannattaa aina mainita asperiiniallergiasta.

Odotan leikkausta ja minua huolestuttaa miten selviän siitä noin kivunhoidon kannalta. Milloin leikkauksessa ei voi käyttää nukutusta? Kumpi on yleensä parempi puudutus vai nukutus? Käytetäänkö Suomessa vaihtoehtoisia puudutus- ja nukutustapoja kuten akupunktiota?

Toimenpiteen ja leikkaukset huolestuttavat kaikkia potilaita, toisia enemmän toisia vähemmän. Osa kertoo jännityksestään ja osa yrittää peittää sen viimeiseen asti.

Kivunhoidossa potilaan osuus on tärkeää. Leikkauksen jälkeen teille määrätään tehokas kipulääkitys, mutta jos Teillä on määrätystä lääkityksestä huolimatta vähintään kohtalaisen kovaa kipua levossa, yli 3 asteikolla 0-10, ja raajaa liikuttaessa tai liikkuessa yli 5 asteikolla 0-10, Teidän pitää itse kertoa siitä hoitajille, ja pyytää lisää kipulääkettä. Kipulääkkeen tarve on yksilöllinen, joten potilaan oma ilmoitus kivun voimakkuudesta on tärkein ohje kipulääkityksen annosteluun.

Sellaista tilannetta ei ole, ettei potilasta voisi nukuttaa. Joskus potilaan turvallisuuden ja toipumisedellytysten kannalta puudutuksessa tehty leikkaus voi kuitenkin olla turvallisempi vaihtoehto.

Suuri osa tekonivelleikkauksista tehdään puudutuksessa, mutta usein potilaat haluavat nukkua toimenpiteen aikana. Suurin osa potilaista saa puudutuksen lisäksi kevytnukutuksen, jolloin leikkauksesta ei jää ikäviä muistoja ja aika hurahtaa nopeasti. Jos Teille ehdotetaan leikkauksen tekemistä puudutuksessa, mutta haluatte nukkua toimenpiteen aikana, kertokaa toiveenne anestesialääkärille ja anestesiahoitajalle, niin he antavat Teille kevyet siniset unet toimenpiteen ajaksi.

Onko puudutus vai nukutus parempi vaihtoehto, se on maku- ja mieltymyskysymys. Kun potilaalla ei ole vaikeita perussairauksia, nukutus ja puudutus ovat tasavertaisia vaihtoehtoja.

Jos potilaalla on vaikeita perussairauksia tai lääkehoitoja, nämä voivat vaikuttaa anestesiamuodon valintaan. Esimerkiksi uniapneasta ja muista hengityskatkoksista kärsivät potilaat pyritään puuduttamaan kaikkiin niihin leikkauksiin joihin puudutusta voi käyttää. Vastaavasti selkäpuudutuksia ei yleensä pistetä, jos potilaalla on vaikea verenvuotohäiriö.

Akupunktio ei ole Suomessa yleisesti käytössä anestesiamenetelmänä, samoin en tiedä ketään suomalaista anestesialääkäriä joka käyttäisi esimerkiksi hypnoosia anestesiamenetelmänä leikkauksissa.
 

Suosittele376 Suosittelee

Lähetä linkki

Kommentit

Matti 56 v.

Harvoin olen seurannut näin hyvin tehtyä dokumenttia. Äitini oli Kuopiossa hoidettavana ja menehtyi siellä, mutta sai pitkään erinomaista hoitoa. Tämä dokumnetti vakuutti, että inhimillisyys ja huolehtiminen potilaasta jatkuu kiitettävänä. Kiitos polvipotilaalle, lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle eleettömästä ja erittäin asiallisesta työstä ohjelman teon aikana.

Anonyymi

Oli tosiaan mielenkiintoista katsoa tuo ohjelma.Mieheltäni on leikattu molemmat polvet,siis laitettu tekonivelet ja nyt näimme tuon toimempiteen tv;estä.Hyvää jatkoa vaan Pekalle.

Totta vai tarua

On tosi hyvin tehty dokumentti polven tekonivelleikkauksesta. Itselleni nivel laitettiin Coxassa
Tampereella. Kipuja sekä turvotusta on edelleen vaikka leikkauksesta on pian 3 kuukautta.Kun kyselee leikatuilta potilailta,"kuinka kauan olit kipeä leikkauksen jälkeen", saa mitä ihmeellisempiä vastauksia. Kuten olin hirvimetsällä viikon päästä, tai hakkasin polttopuita metsästä 4 viikon kuluttua. Voiko noin nopeasti parantua leikkauksen jälkeen? Itselläni on korkea kipukynnys, mutta vaikka kuinka särkylääkkeitä syö, meinaa voimakkaita kipuja tulla jolloin jumppaaminen jää vähäisemmäksi. Olisi mukava lukea useampien kommentteja paranemisestaan.

Anonyymi marlen

Olin polven tekonivelleikkauksessa 1,5 kk sitten. Nyt pystyn jo menemään kyykkyyn, mutta polvesta kuuluu kummallista rohinaa, onko muilla samanlaista kokemusta? Kipuahan on vielä melkoisesti, mutta sisulla eteenpäin.


Yllä olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

Suositelluimmat jutut

Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.


YLE Teema on Facebook