Elävä arkisto: Vera Telenius 100 v

Vera Teleniuksen (1912-1991) taiteilijatarina on kuin elokuvasta. Musikaalinen tyttö otti lapsena viulutunteja, koska äitikin oli viulisti. Ennen talvisotaa hän soitti toista viulua Tampereen orkesterissa sekä Tampereen Työväenopiston ja Tampellan orkestereissa. Pukutehtaalla työskennellyt Vera teki sodan aikana töitä muun muassa sorvaajana ja hevoskuskina. Sodan jälkeen hän perusti Tampereen kauppakadulle lasten- ja nuortenpukimon, mutta joutui 1960-luvulla luopumaan työstään, sillä hänen silmänsä sokeutuivat hiljalleen.

Musiikkiharrastus oli seurannut työn rinnalla kaiken aikaa. Laulun palo oli väkevä, ja Vera esiintyi mielellään aina pyydettäessä. 1950-luvulla hän oli tehnyt jopa pikaäänitteenä omakustannelevyn lahjaksi ystävilleen. Kun sokeus ajoi Veran eläkkeelle, hän alkoi laulaa enemmän myös julkisesti; hän viihdytti ravintolayleisöä spontaanisti ilman palkkioita, kunhan sai laulaa. Hänestä tuli jopa Tampereen mittakaavassa pieni julkkis.

Vuonna 1974 toimittajat Jussi Tuominen ja Juhani Valasvaara päättivät tehdä 61-vuotiaasta laulajasta ohjelman TV2:n Viihdetoimitukselle. Ohjelmalla oli arvaamattomat seuraukset. Levy-yhtiö innostui iäkkäästä tähdestä, josta tuli hetkessä lehdistön suosikki.

Teleniuksen ura lähti vakaaseen nousukiitoon, joka johti 1980-luvulla jättihitteihin: Teleniuksen itse suomentama neuvosävelmä ”Miljoona ruusua” nousi listaykköseksi syksyllä 1984 ja sen imussa myös Teleniuksen pitkäsoittolevy kiilasi listan kärkeen, ja vielä vuonna 1988 listoille nousi hänen suomennoksensa Leonard Cohenin hitistä Tanssi loppuun rakkauden. Viimeisen levynsä ”Niin muistan” Vera Telenius levytti vuotta ennen kuolemaansa. Se sisältää Perttu Hietasen sävellyksiä Elvi Sinervon runoihin.

Ensimmäisessä TV2:n tekemässä mustavalko-ohjelmassa Telenius laulaa Risto Hiltusen orkesterin säestyksellä lauluja, jotka kuuluivat hänen ohjelmistoonsa tuolloin. Hänen tunnusmelodiakseen muodostui ”Yön laulajatar”, Maire Pohjanheimon tekemä laulelma, jonka oli alun perin levyttänyt Anna-Liisa Pyykkö vuonna 1960. Sen lisäksi Telenius esittää haastattelun lomassa laulut ”Kultakäädyt”, ”On ero pojalla ja pojalla”, ja” Jos nyt menet pois”. Uutta musiikkia edustaa Luxemburgin euroviisu ”Tu te reconnaîtras”, joka kuullaan omintakeisella ranskan kielellä laulettuna, kuten myös Edith Piafin hitti ”Non, je ne regrette rien”.

Saman vuoden syksyllä TV2 teki ensilevynsä julkaisseesta Teleniuksesta toisen ohjelman, tällä kertaa peräti väreissä. Laulajan nimen mukaan nimetyssä ohjelmassa Telenius laulaa laulut "Mä olen nainen", "Itke en lemmen tähden", "Sä muistat vielä varmaan", "Muisto", "Hymni rakkaudelle", "Voin rakkauden antaa", "En kadu mitään", "Meripojan laulu", "Kultakäädyt" ja "Yön laulajatar".

Illan kolmas Vera Telenius –ohjelma on tallennettu Pyynikin Killassa. Siinä Telenius esittää laulut ”Harlekiino”, ”Veran potpuri”, ”Kyyneleet”, ”Kurjet”, ”En ollut leidi”, ”Maruzella”, ”Nuoruuteni ohi on” ja ”Pyyntö”. Koska ohjelma on vuodelta 1981, siinä ei kuulla ”Miljoona ruusua” –hittiä, jonka Telenius levytti vasta pari vuotta myöhemmin. Sen voi kuunnella Ylen Elävän arkiston nettipalvelussa: