Annin päiväkirja

12.9.2008
Navigaattorin väärästä reittiohjeesta huolimatta matka Peuramaalle sujui mallikkaasti. Paikka oli yhtä hieno kuin muistelinkin, hevoset kivoja ja hyvin hoidettuja, maneesi ja kenttä viimeisen päälle sekä ihmiset rentoja.
Ensimmäinen viikko tutustuttiin hevosiin ja oma suosikki löytyi jokaiselle, itse pidin eniten isosta ruunasta, Kamusta. Ensimmäiset ratsastuskerrat muistuttivat lähinnä fiaskoa, kun sekä hevoset että ratsastajat jännittivät. Heti toisena päivänä kuitenkin alkoi yhteinen sävel löytyä, niin tallirutiinien kuin ratsastuksien osalta.
Julkkikset saapuivat maanantai-iltana. Jännitin hieman miten julkut ja hevoset tulevat juttuun, mutta kaikilla näytti olevan täysi tohina päällä ja suuri innostus oppia uutta. Nyt vain kohti uusia koitoksia.

20.9.2008
Viikon haasteena oli selvitä tehtäväradasta, joka sisälsi pujottelua, tiukkoja käännöksiä ja vapaaehtoisen pienen esteen hyppäämisen. Kysyttiin siis jo hieman huimapäisyyttä, jos aikoi ratsastaa radan nopeaan aikaan, vaihtoehtona kun oli kiertää este pidemmän reitin kautta. Aamupäivällä ennen kisaa saatiin harjoitella valmiilla radalla ja totuttaa hevosia uuteen estekalustoon. Treeni menikin loistavasti verrattuna alkuviikkoon, tuloksena harjoituksien nopein aika!
Kisan koittaessa odotukset olivat korkealla ja hienostihan se menikin! Voiton jälkeen tunnelma oli huikea, olin todella ylpeä Ismosta ja Donista. jatkossa keskitytään sitten ratsastajaan enemmän ja siihen, miten päin siellä hevosen selässä pitäisi olla. Tarkkuus, maltti ja kontrolli tulevat varmaan olemaan käytettyjä sanoja jatkossa.

27.9.2008
Jännitys kasvaa viikko viikolta ja haasteet kovenevat. Harmillinen tapaus, joka sattui Oskarille estetunnilla, masensi koko porukkaa ja palautti jälleen porukan ajattelemaan, että mitä vaan voi tapahtua ja leikki voi yllättäen loppua lyhyeen. Erittäin harmillista oli, ettei Oskari voinut enää jatkaa, mutta onni onnettomuudessa, että selvittiin pelkillä mustelmilla.
Esterata vaikutti todella haastavalta ja se kysyi ratsastajalta todellista keskittymistä ja hevosen hallintaa. Kaiken kukkuraksi doni on ollut hieman yhteistyöhaluton viime aikoina, ja se on aiheuttanut lisähaastetta viikon kilpailuun. Ismolta vaaditaan siis todellista päättäväisyyttä, että saa hevosen tottelemaan.
Niin kuitenkin kävi, etteivät taidot riittäneet ja hevonen teki omiaan. Tärkeintä olisi kuitenkin ollut, että kärsivällisyys säilyy. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan reilu peli. Kotiinlähtö koitti, mutta täytenä yllätyksenä tuli Mikaelin työtarjous, jota täytyy nyt todella harkita. Päätös tulee varmasti olemaan elämäni vaikeimpia.