Kun työ valitsee tekijänsä – eikä päinvastoin
Janne Pihamaa on marjatilan poika Päijät-Hämeestä. Vanhemmat viljelivät mansikkaa ja työllisti se poikaakin jo kauan ennen ammatinvalintaa. - Ai mitä ennen? Lepaan puutarhakouluun lähtiessään Janne tiesi palaavansa kotitilalle vanhempiensa työtä jatkamaan. Mutta suuntaa hän ei arvannut.
Mansikanviljelijän painajainen on se, kun koko sato menetetään. Toiseksi pahin lienee se, kun marjoja tulee aivan valtavasti. Mansikoiden hinta laskee niin alas, että tulee halvemmaksi hylätä ne peltoon kuin lähteä poimimaan.
Mutta uusilla opeilla uusi isäntä ratkaisi mansikkapaljouden. Takana oli juuri koulussa käyty viinikurssi. Mansikat haettiin pellosta ja pantiin isoihin tankkeihin käymään viiniksi ja likööriksi. Nyt kilistäjiään odottavat pulloissa viime kesän mansikat. Nuori isäntä myhäilee tyytyväisenä.
Vieläkö mahtaa Pihamaan viinitila saada seuraavan jatkajan omasta perheestä? Ja mikä lienee se suunta, johon sitä silloin luotsataan?
