Päivää ja kiitos
Harmi, ettei Luomassa ole kauppaa, kirjastoa tai edes kioskia. En osaa kuvitellakaan, millainen harmi se on kyläläisille itselleen. Minä olisin halunnut leikkiä turistia ja asioida kouluruotsillani.
Ulkomaanmatkalla tuntuu mukavalta osata paikallista kieltä edes sen verran, että pystyy sanomaan ainakin päivää ja kiitos. Olisin halunnut sanoa ruotsiksi päivää ja kiitos.
Mutta mitä jos kaupan myyjä tai kirjaston virkailija olisikin kysynyt minulta jotain ruotsiksi? Yllättävä tilanne, johon en olisi voinut harjoitella lausetta etukäteen. Miten ne prepositiot menivätkään? Pitikö sanoa på kväll vai i kväll?
Tapaamani luomalainen Maria Höglund - vai pitäisikö sanoa bobäckiläinen, kun kyseessä on yksi kylän ruotsinkielisistä asukkaista - lohduttaa, että ei sen niin väliä, vaikka kielioppi ei osuisi kohdalleen. Illalla kuin illalla! Hän jopa antoi luvan jättää koko preposition pois. Kyllä kaikki ymmärretään, kun halutaan!
Huh. Mikä ällistyttävä huojennus! Kouluvuosieni ruotsinopettajani ankara katse haalistuu mielessäni. Ei se haittaa, meneekö ihan oikein. Kyllä ymmärretään! Sitä paitsi Luoma olisi turvallinen paikka harjoitella: puolet kylän reilusta tuhannesta asukkaasta on suomenkielisiä. Voisin siis hädän tullen vaihtaa takaisin suomen kieleen.
