Kiina on harppomassa ohi - myös ympäristö- ja ilmastopolitiikassa
Kiinan viranomaiset ovat heränneet huomaamaan ihmisten elintason nousun ja halvan tuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat. Puhdas teknologia, energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa Kiinan 5-vuotissuunnitelmaa vuosille 2011-2015. Se asettaa haastavat tavoitteet mm. kasvihuonekaasupäästöjen ja energian kulutuksen vähentämiselle bruttokansantuotteeseen suhteutettuna: edellistä on vähennettävä 17%, jälkimmäistä 16%.
Viranomaisten tekemät päätökset ovat jo nyt vaikuttaneet toimintaan, Kiina esimerkiksi sijoittaa uusiutuvaan energiaan enemmän kuin yksikään muu maa maailmassa. Vaikka matka tulee olemaan pitkä, on hienoa huomata, että Kiina on oikealla polulla.
Tavoitteiden saavuttamiseksi Kiina on rakentamassa seitsemää velvoitepohjaista päästökauppajärjestelmää, joiden on määrä aloittaa toimintansa tänä vuonna. Tulevat yrityskohtaiset velvoitteet yhdistettynä poliittiseen tahtotilaan ja provinssikohtaisiin rahallisiin kannustimiin päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi ovat saaneet kiinalaiset yritykset etsimään mahdollisia toimenpiteitä tosissaan. Tämä luo valtavia mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisten yritysten energiatehokkuusosaamiselle – ja huolen EU:n teknologisesta kilpailukyvystä keskipitkällä aikavälillä.
Kiinan määrätietoinen eteneminen on mielenkiintoisessa ristiriidassa kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikkojen kanssa. YK:n johdolla etenevissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ei ole kyetty sopimaan uskottavista velvoitteista kaudelle 2013-2020. Tämä on johtanut esimerkiksi Puhtaan Kehityksen Mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) markkinoiden romahtamiseen.
Päästövähenemien hinta putosi tasolta 10 euroa per tonni hiilidioksidia tasolle 0.3 euroa/tCO2. Alhaisen hinnan takia CDM, joka on tähän mennessä auttanut kanavoimaan yli 200 miljardia dollaria yksityistä rahaa kehitysmaiden päästövähennyshankkeille ja on mahdollistanut hankkeet, jotka vähentävät päästöjä yli 6 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä, ei enää houkuttele ketään päästöjen vähentämiseen. Hyvä työkalu ei päästövähennystavoitteiden puuttuessa toimi.
Myös EU:n päästökaupan kyky kannustaa yrityksiä päästöjen vähentämiseen on kyseenalainen. EU:n talousvaikeuksien takia päästövähennystavoitteemme vuodelle 2020 on jo lähes saavutettu, mistä johtuen päästökauppayksiköiden hinta on tipahtanut alle 5 euron. Tämän takia esimerkiksi kivihiili on Saksassa energian tuotannossa kannattavampi polttoaine kuin vähäpäästöisempi maakaasu. Päästöoikeuksien hintaa voi verrata arvioihin, joiden mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen (= kansainvälisesti sovittu ilmastotavoite) vaatimat investoinnit maksavat 25-50 euroa per tonni hiilidioksidia.
EU:n päästökaupan hinta ei siis heijastele tätä tasoa vaan EU:n ilmastopolitiikan uskottavuutta päästöjen vähentämiseen kannustamisessa. Huolestuttavaa on myös se, ettei nykyinen ilmastopolitiikka ole linjassa taloudellisesti rationaalisen toiminnan kanssa: kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan jokainen euro, jota ei investoida puhtaaseen teknologiaan ennen vuotta 2020, vaatii 4.3 euron investoinnin vuoden 2020 jälkeen. Eikö meitä kiinnosta?
On mielenkiintoista nähdä, miten maailman valmistuksen moottori Kiina on siirtymässä konepellin alta ajajan paikalle. Teknologian kehityksessä Kiinan tavoite siirtyä halpojen tuotteiden ja ratkaisujen toteuttajasta osaamisen kehittäjäksi ja teknologiajohtajaksi on ollut kaikkien tiedossa jo vuosia mutta uudempi asia on, että maa haluaa tehdä saman loikan myös ympäristöpolitiikan puolella.
EU joutuu tosissaan taistelemaan esimerkiksi ilmastopolitiikan johtopaikasta, mikä saanee joskus vuoden 2015 jälkeen aikaan suuren muutoksen: Ilmastopolitiikasta voi tulla taas mielenkiintoista. Tätä odotellessa ympäristösektorin toimijat keskittävät huomionsa Kiinaan.
