Helsingin Sanomien tiedesivujen kolumnisti Osmo Pekonen kirjoitti viime vuonna kolumnissaan seuraavasti:
Tähtitieteen perusteita tuntematon luonnontieteilijä on yhtä epäuskottava kuin latinaa taitamaton humanisti. Mutta Suomessa molemmat käyvät kuin väärä raha.
Tämä ilmiö on jokaiselle koulua käyneelle suomalaiselle tuttu. Pisa-tutkimuksissa koululaisemme ovat Euroopan huipputasoa, mutta yliopistosta valmistuneen tavallisen maisterin klassinen yleissivistys on huonompi kuin tavallisen ylioppilaan sata vuotta sitten, oli hän humanisti tai ei. Nykyään ei tarvitse osata erottaa rauskua rouskusta, saahan sen selville sitten kun sitä tarvitsee.
Niinpä olemme nykyään siinä tilanteessa, että klassisen yleissivistyksemme olemme saaneet Asterix-sarjakuvia lukemalla. Niinpä on paikallaan kysyä: millaisen kuvaa antiikista Asterix meille välittää? Tätä kysymme hetken kuluttua latinisti, humanisti ja professori Teivas Oksalalta, joka pyynnöstämme tutustui Asterixien välittämään sivistykseen lukemalla Asterixeja ja oululaisen tietokirjailijan Reijo Vallan sanakirjaa nimeltään Quid? Asterix-latinan alkeita.
Minä puolestani lupasin lukea Gaius Julius Caesarin klassisen sotakirjan Gallian sota, joka oikeastaan kertoo siitä, mitä tapahtui ennen Asterixien tapahtumia. Vuodesta 59 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 51 eaa. Caesar sotajoukkoineen säntäili pitkin Galliaa nujertaen kapinoivia heimoja. Heimojen määrä ja nimet lyövät laudalta Asterix ja gootit –albumin ilakoinnin eri goottiheimoilla. Galliassa asuivat biturigit, aedut, parisit, tolosatit, elusatit, lingonit, bellovacit, karnutit, piktonit, menapit, eburonit ja kymmenet muut sotaisat ja itsepäiset heimot.
Periaatteessa sotiminen loppuu vuonna 53 eaa. Alesian piiritykseen, jonka jälkeen Asterixin alkusivulta tuttu kapinapäällikkö Vercingetorix antautuu roomalaisille. Vercingetorix toimi aikoinaan Asterixin ix-päätteisen nimilinjan innoittajana, mutta Galian sota kertoo, että tuo pääte oli varattu vain gallien johtajille.
Gallian sota antaa perusteellisen kuvan roomalaisesta sotimisesta ja Caesarin taktisesta psykologiasta, mutta myös galleista. Jokaisessa heimossa druidi eli Asterixin tietäjä Akvavitixia vastaava henkilö oli tärkeä uskonnollispoliittinen hahmo. Druidit opiskelivat laajat uskontoa, parantamista ja erilaisia tieteitä koskevat oppinsa Britanniassa. Opiskelumenetelmänä oli ulkoa opettelu suusta suuhun, jotta väärät henkilöt eivät olisi päässeet tietoihin käsiksi lukemalla, ja opinnot saattoivat kestää jopa kaksikymmentä vuotta.
Mutta nyt haastateltavamme onkin jo täällä.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
