Yhdyssanat ovat hieno keksintö. Miten muuten voisi esimerkiksi kuvata yhteen kirjoitettuja sanoja kuin sanalla yhdyssana? Jälkimmäisestä osasta näemme, että kyseessä on sana, alkuosa taas kertoo, millainen sana on.
Ikävä kyllä myös hämäryydet sanojen merkityksissä ainakin tuplaantuvat, kun niitä liitetään toisiinsa. Hammastahna ei ole hampaista tehtyä tahnaa eikä jääkiekko ole tehty jäästä vaan kumista. Ja sitten osa yhdyssanoista on saanut lähes fraasin tai idiomin aseman. Niiden tietämiseen tarvitaan kokemusta kielen käytöstä, pelkkä mekaaninen sanojen tunnistaminen ei auta.
Aina tällaista kokemusta ei ole ammattilaistenkaan käytössä, voimme päätellä Iltalehden seuraavasta tammikuisesta otsikosta:
Naissankari rauhoitti lapsia ja ampujia.
Kiinnostunut lukija alkaa lukea juttua naissankarin eli gigolon eli häntäheikin urhoollisuudesta, mutta juttu jatkuukin näin: ”Keskelle ampumadraamaa joutunut nainen suojeli surma-asunnosta paenneita lapsia”.
Ilmiantajanimimerkkimme Päivi Istala Yleisradiosta kirjoittaa:
”Onko suomen kielen taju todellakin ihan hukassa Iltalehdessä?”
ja kysymys on aivan paikallaan. Se, että kirjoittaja ymmärtää sanan naissankari naispuoliseksi sankariksi kertoo siitä, että hän ei ole lukenut eikä kirjoittanut kovinkaan paljoa suomenkielistä tekstiä. Ja se, että tämä sekaannus tapahtuu yhä useammin, on varmaan sitten merkki lopunaikojen ankeudesta.
Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen mielestä on kuitenkin jollain lailla hellyttävää, että juuri Iltalehden kaltaisen sensaatioaviisin toimittaja ei osaa käyttää sanaa naissankari oikein. Niinpä päästämme toimittajan armosta vapaalle jalalle, mutta annamme hänelle kotiläksyksi lukea Casanovan muistelmat kymmenen kertaa joka yö.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
