Nykyaikaa on kuvattu monella tavalla monesta näkökulmasta, mutta yksi tärkeimmistä aikaamme leimaavista asioista on erikoistuminen. Renessanssista on jo kuusisataa vuotta ja yhtä etäiseltä tuntuu ajatus renessanssi-ihmisestä, yleisnerosta, joka voisi ottaa haltuun useampia elämänaloja. Ei, kukin meistä on omistanut koko elämänsä jonkin kapean sektorin opiskelulle eikä vilkaisekaan sivuilleen.
Erikoistuminen antaa ihmisille rauhan uppoutua kiinnostuksensa kohteeseen, mutta ehkä se kuitenkin typistää elämänkokemustamme. Näin ainakin voisi päätellä Ylen urheilu-uutisten marraskuisesta pätkästä, jossa toimittaja pohti alppihiihtomme nykytilaa otsikolla ”Vanhemmista rusina, Leitnerilla tusina” näin:
Lajiliittojen, seurojen, valmentajien ja lähipiirin muodostamassa pullapitkossa kotijoukot on se ehdoton hedelmä, joka tarvitaan myönteiseen urakehitykseen.
Urheilutoimittaja parka on uhrannut koko elämänsä urheilujournalismin kehittämiseen, niin että aikaa ei ole jäänyt niin arkisen asian kuin pullapitkon rakenteen opiskeluun. Eihän pullapitkossa olevia rusinoita sanota hedelmiksi — vaikka ne onkin kuivattu mehevien hedelmien joukkoon luokitelluista viinirypäleistä — vaan niitä sanotaan rusinoiksi!
Rikos on melkoinen, mutta säälistä poloisen urheilutoimittajan kapeaa elämää kohtaan rangaistus on tällä kerralla vain viisi sakkokierrosta ampumahiihtoa, hyvää keliä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
