Tänään juhlimme Lasten oikeuksien päivää oikein olan takaa, kun YK:n lasten oikeuksien julistus täyttää kokonaiset 20 vuotta. Kyllä, lapsille saatiin erilliset ihmisoikeudet vasta 1989, nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun yleiset ihmisoikeudet hyväksyttiin YK:ssa.
Lasten pitäminen muina kuin pieninä aikuisina ei muutenkaan ole aivan kauhean vanha ilmiö. Lasten oikeuksia ajavia artikkeleita ja järjestöjä alkoi Euroopassa ilmestyä vasta 1800-luvun loppupuolella. Toisaalta tuon ajan oloissa, joissa n. 300 lasta tuhannesta kuoli alle viisivuotiaana, suhtautuminen ei olekaan voinut olla yhtä erityistä kuin vaikkapa nykyään, kun vastaava luku esimerkiksi Suomessa on 4,9.
Lapsia uhkaavat maailmalla yhä sellaiset taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta johtuvat asiat kuin ihmiskauppa, joutuminen riistetyksi lapsityövoimaksi tai lapsiarmeijan jäseneksi. Meillä kehittyneempinä pidetyissä maissakaan ei kuitenkaan eletä ilman uhkia. Usein lapset ovat – usein taloudellisista syistä – vaarassa joutua henkisesti heitteille ja itsenäistymään liian varhain. Joskus tuntuu, että yhteiskuntamme muutenkaan ei ole suunniteltu lapsia varten.
Yksi YK:n lapsen oikeuksista sanoo, että lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua. Tätä varten jokaisen lapsen pitää oppia puhumaan. Tänään pohdimme, miten lapsi oppii tuon taidon. Oppiiko joka lapsi sen geeniensä määräämänä ilman ulkopuolista vaikutusta? Hidastaako lapsen liikkuminen puhumaan oppimista? Auttaako television ja tietokoneen ruudun katselu lapsen ilmaisun tasapainoista kehitystä? Kysytään vuorovaikutustutkijalta ja Jyväskylän yliopiston professorilta Marja-Leena Laaksolta.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
