Hyvää, sanoi Aristoteleen kantapää, pakinoitsija Ollin syntymän 120-vuotispäivää! Ollihan on se, mitä meille tulee ensimmäisenä mieleen sanasta pakina ja Ollista taas tulee mieleen Mustapartainen mies ja hänen perinteisen sanamuodon rikkova toivotuksensa: hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää.
Nimimerkki Ollin takana Väinö Nuorteva kirjoitti pakinoita uskomattoman määrän, ensin Ylioppilaslehteen, sitten Uusi Päivä –lehteen, Iltalehteen ja viimein Uuteen Suomeen yli 40 vuotta. Joku on laskenut pakinoiden saldoksi 17 000 kirjoitusta, ja niistä koottiin aikoinaan kaksikymmentä pakinakokoelmaa.
Kuten Pekka Tarkka huomauttaa Suomen kirjallisuus VIII:ssa, suurin osa tuollaisesta materiaalista ei ole kestänyt aikaa. Monet sanoilla leikittelyt vaikuttavat nykykatsannossa jopa lapsekkailta, mutta parhaissa pakinoissa kokonaisuus, kehittely ja yksityiskohdat toimivat yhä kristallinkirkkaasti.
Ei ole yllätys, että verbaalivirtuoosi Nuorteva oli koulutukseltaan suomen kielen maisteri, mutta se, että hän oli syntyjään ruotsinkielinen ja muutti nimensä Nybergistä Nuortevaksi vasta 30-vuotiaana, asettaa pakinoitsijaklassikon sivistyneen mutta railakkaan ennakkoluulottoman suhteen suomen kieleen ja sen mahdollisuuksien tutkimiseen – jopa moukarointiin – uuteen ja kiinnostavaan valoon.
Yksi Ollin pakinoiden tapahtumapaikoista on Eturientolan pikkukaupunki, jonka erikoisuuskirjeenvaihtajan uudisoinneissa perisuomalainen – tai ehkä jopa peri-inhimillinen – pikkusieluisuus, alemmuudentunne ja nurkkakuntaisuus asettuivat viiltävän lempeään valoon. Taustaa tähän Nyberg-Nuorteva-Olli oli varmaan imenyt apteekkarin poikana Mäntsälässä, mutta myös työssään sanomalehdessä. Hänen tehtävänään Uudessa Suomessa oli nimittäin selata päivittäin maakunta- ja paikallislehdet ja seuloa niistä valtakunnallisesti kiinnostavia uutisia. Samalla hänelle avautui näköalapaikka provinsiaaliseen elämään ja tyhjänpönäkkään journalismiin.
Nyt juhlimme Ollia pohtimalla, missä pakina nykyään luuraa. Sukellamme ensiksi suomalaisen pakinan juurille hyvässä seurassa, väittelihän oppaamme kirjailija Kirsti Manninen itsensä aikoinaan tohtoriksi aiheesta Ylioppilaslehden pakinat.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
