Pääsiäinen on kristillisen kirkon suurin juhla. Sitä on vietetty ainakin 100-luvulta saakka, silloin jokaviikkoisen ylösnousemuksen juhlan eli sunnuntain rinnalle omaksuttiin vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.
Toisaalta suomen sana pääsiäinen viittaa paitsi sanaan päästä — muistuttaen paastosta pääsemisestä — myös juutalaisten pasch- eli pesah -nimiseen juhlaan. Tässä juhlassa ei kuitenkaan muistella Jeesuksen viimeisiä päiviä vaan juutalaisten vapautumista Egyptin orjuudesta.
Tiedetään myös, että jo satoja vuosia ennen ensimmäistä pääsiäistä Persiassa juhlittiin kevätpäiväntasauksen aikaan uutta vuotta eli Noruzia mm. maalaamalla munia erilaisin kuvioin ja viemällä näitä maalattuja munia kuninkaalle.
Noin 600-luvulla virassa istunut Paavi Gregorius I Suuri oli se mies, joka kehotti pakanoita käännyttäviä piispojaan mukauttamaan pakanoiden juhlat kristillisiksi pyhiksi. Näin kävi myös pääsiäiselle: ennen kristinuskoa germaanit juhlivat maaliskuussa kevään tulon jumalatarta nimeltään Eostre. Nykyään germaanisissa kielissä pääsiäisen aikaan juhlitaan easter-nimistä juhlaa, joten aika vähän juhlan nimikään on muuttunut.
Nykyään pääsiäismunalla on etenkin angloamerikkalaisissa maissa sellainen rooli, että pääsiäispupu piilottaa pääsiäismunia eri puolille kotia ja lapset sitten etsivät niitä pääsiäisaamuna.
Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto taas muistaa, että pitkänperjantain nimi juontuu siitä, että silloin on muisteltu Jeesuksen ristillä kärsimää nälkää ja tuskaa ainakin 1600-luvun Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa niin, että perheen lapsille ei ole annettu ruokaa eikä juomaa ja perheen isä on piessyt heitä vitsalla koko päivän. Vilkuna yhdistää tämän tavan vanhaan kevätpäiväntasauksen merkkiin, joka oli mies vitsa kädessä. Mies viittaa opettaja Gregoriukseen, joka taas oli se modernin gregoriaanisen kalenterin kehittäjä paavi, järjestysnumeroltaan 13. Ruotsissa tuo merkki olisi Vilkunan mukaan tulkittu käskyksi piiskata lapsia epäinhimillisesti, kun taas idässä vitsat olisi tulkittu palmuja symboloiviksi pajunkissoiksi, joilla virvotaan kaikkea hyvää toivottaen.
Pääsiäisellä on siis melkoisen moninaiset juuret ja muodot. Onko kyseessä sittenkin ekumenian suuri juhla, kun kristillistä pyhää juhlitaan niin muinaispersialaisin, juutalaisin ja pakanallisin ynnä muin menoin? Tutkitaan asiaa maistelemalla pääsiäisen sanoja ja kutsutaan pöytään kirkkopyhien ja symbolien tuntija, Pyhät ajat -kirjan ja lukuisten muiden kirjojen kirjoittaja, teologi Pentti Lempiäinen.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
