Sinivuokko on yksi poliisin monista lempinimistä, joka on todennäköisesti alunperin syntynyt poliisin virka-asun ja sinivuokon yhteisestä väristä. Jossain mielessä sinivuokko on kuitenkin aivan osuva kiertonimitys poliisille. Kun lumi keväällä sulaa ja puhtoisen valkoinen järjestys katoaa, sekava ja kaoottinen todellisuus hajuineen tulee esiin. Tällöin sinivuokot ovat ensimmäisenä paikalla laumana, aivan niin kuin poliisipartio silloin, kun ihmisten maailmassa järjestys syystä tai toisesta lerpahtaa.
Vaikka poliisin historia voidaan ajatella ulottuvan muinaiseen Kiinaan, ensimmäinen poliisilaitos syntyi Euroopassa vasta 1600-luvun lopulla. Tuolloin Euroopan suurin kaupunki oli Pariisi, ja sen kaupunginhallinto perusti vuonna 1667 poliisipäällikön viran. Sana poliisi tuleekin ranskasta, jonne se juontuu latinasta ja vihdoin kreikan sanasta polis, kaupunki.
Poliisi on siis kaupunkien ilmiö ja niinpä poliisi saapui Suomeen myöhään, vasta Venäjän vallan aikana 1816 perustettiin Turkuun maan ensimmäinen poliisilaitos. Alunperin Suomen poliisi oli vahvasti poliittinen valvontaelin venäläisten Ranskasta omaksumien mallien mukaan. Vasta vuosien 1925 ja 1966 lakimuutokset toivat maamme poliisin toiminnan periaatteet lähelle nykyistä.
Poliisin ammatti on meille yksi tutuimpia lääkärin toimen ohella, sen verran paljon televisiosta tulee poliisien työtä kuvaavia televisiosarjoja. Kiinnostus poliisin työhön lienee samaa juurta rikoskirjallisuuden menestyksen kanssa, vaikka dekkareissa rikoksia perinteisesti ratkookin yksityisetsivä.
Niinpä me kaikki tiedämme, että pidätystilanteessa poliisin kuuluu sanoa pidätettävälle jotakuinkin näin:
Kaikkea, mitä sanotte, voidaan käyttää todisteena teitä vastaan.
Kyseessä on ns. oikeuksien lukeminen pidätetylle, ja vielä tarkemmin kyseessä ovat ns. Miranda-oikeudet. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmässä pykälät perustuvat ennakkotapauksille ja tämän ennakkotapauksen takana on 1963 Arizonassa käyty oikeudenkäynti Ernesto Arturo Mirandaa vastaan. 22-vuotias Miranda pidätettiin ryöstön vuoksi ja pian hän tunnusti myös raiskanneensa nuoren naisen vähän aikaisemmin. Mies tuomittiin kymmeniksi vuosiksi vankeuteen, mutta epäselvyydet miehen tunnustuksen suhteen johtivat USA:n korkeimman oikeuden määräämään, että syytetyn kommentteja voi käyttää oikeudessa hyväksi vain, jos hän on ymmärtänyt, että niitä voidaan käyttää häntä vastaan.
Ernesto Miranda pääsi kuuden vuoden vankeuden jälkeen ehdonalaiseen, palasi kotipuoleen ja elätti itsensä kirjoittamalla nimikirjoituksiaan kortteihin, joiden takapuolelle oli painettu nuo poliisin lukemat Miranda-oikeudet. Vuonna 1976 hän menehtyi baarissa riidan jälkeen syntyneessä puukkotappelussa.
Suomalaisenkin poliisin täytyy kiinniottotilanteissa kertoa syy kiinniottamiseen, mutta mitään erityistä kaavaa tähän ei ole. Niinpä tutuin suomalaisen pollarin lausahduksista lieneekin pyyntö autoilijalle: Ajokortti ja rekisteriote.
Onneksi harvassa maassa poliisin arki on samanlaista takaa-ajoa ja ammuskelua kuin televisiosarjoissa. Suomessakin poliisit ovat useimmiten hyväntahtoisen leikinlaskun kohteena. Poliisivitseistä tunnetuin koskee poliisien luku- ja kirjoitustaitoa.
Filosofian maisteri Marko Vesterbacka opettaa suomalaisia poliiseja kirjoittamaan. Vesterbacka tunnetaan myös Tyrvään murresanakirjan tekijänä, joka juuri julkaisi opuksen toisen osan. Nyt kysymmekin, naurattaako vanha poliisivitsi Vesterbackaa.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
