Ei ole kirkossa kuulutettua, että jokainen suomalainen käy tänäkään pääsiäisenä kirkossa, vaikka kyseessä onkin hartaan kansamme suurin kirkkopyhä. Se on kuitenkin varmaa, että sen jälkeen, kun piispa Henrik esikuntineen kristinuskon vastahakoisille suomalaisille toi viimeisenä Euroopassa reilut 700 vuotta sitten, puheenpartemme on kyllästynyt paitsi raamatusta kumpuavilla ilmauksilla, myös kirkonmenoon pohjautuvilla sanonnoilla.
Kuten nyt se, onko jokin niin varmaa, että se olisi kirkossa kuulutettua. Kirkolliset kuulutukset ovat eri asia kuin tavalliset kailotukset. Nykyään kuulutukset liittyvät ihmisen keskeisiin elämänvaiheisiin – syntymään, avioliittoon ja kuolemaan – mutta ennen vanhaan kuulutuksilla hoidettiin yleistä tiedonvälitystä laajemminkin. Jumalanpalveluksen yhteydessä tiedotettiin käräjistä, yhteisen viljamakasiinin hoidosta, markkinoista ja jopa tarjolla olevista työtilaisuuksista ojituksesta uittoon. Sitten tulivat lehdet ja muut maalliset tiedotusvälineet ja jumalanpalveluksissa saatettiin keskittyä saarnaamaan Jumalan sanaa, joka arkena pelkistyi merkitsemään korkeimmalta auktoriteetilta todeksi todistettua asiaa.
Yhäkin kokoukset saattavat alkaa sillä, että joku kertoo, mikä on päivän epistola. Epistolahan on alkuseurakuntalaisille osoitettu kirje, joita Uudessa Testamentissa on 21. Perinteiseen jumalanpalveluskaavaan kuuluu lukea ote jostain epistolasta.
Messuaminen ja saarnaaminen ovat saaneet kirkon ulkopuolella hiukan rasittavan toiminnan sävyn. Kumpaankin liittyy oman totuuden yksipuolisen paasaamisen vaikutelma, mikä luonnollisesti on kaukana niistä erinomaisista asioista, mitä messu ja saarna alunperin ovat tarkoittaneet. Tämänhän tietävät kaikki, jotka eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Jostain syystä papin kyyditseminen on Suomessa katsottu oleelliseksi kokemuksen mittariksi.
Mutta lyhyestä virsi kaunis, nyt jätämme fraasit ja kliseet ja pohdimme äsken mainitun saarnaamisen olemusta. Ovatko suomalaiset saarnat tylsiä? Pitääkö saarnan olla tylsä? Saako saarna olla kiinnostava? Mitä saarna yrittää olla? Käytännöllisen teologian dosentti Tapio Lampinen tietää.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
