Pahaa aavistamaton kolumnistikin voi osua samaan vanhaan viisauteen kuin ikivanha edeltäjänsäkin. Viime vuosien aikana Suomi on nimittäin ollut kauhuissaan, kun kansalaisille on paljastunut se, miten politiikkaa tehdään ja se, että lihan matka sikalan pahnoilta marketin marinoituun muovirasiaan onkin teollisuutta.
Viimeksi nämä asiat yhdisti Helsingin Sanomien kolumnisti A. Silfverberg, joka kirjoitti huhtikuun puolivälissä, että:
”Suomalaisessa tehotuotannossa ilmeiset ja helposti tarkistettavat valheet ovat yhtä yleisiä kuin sisäpolitiikassa.”
Kauhistelun keskiössä ovat tiedotusvälineet, joiden toimittajille on yhä uudelleen karmaiseva järkyttävä yllätys, että päätöksiä ei tehdäkään pelkän idealismin voimin, ja että halpoja elintarvikkeita saa markettien hyllyille vain soveltamalla eläinten hoitoon teollisen tuotannon menetelmiä.
Kaikille nämä asiat eivät ole yllätyksiä. Jo rautakanslerina tunnettu Saksan yhdistäjä Otto von Bismarck tiesi 1800-luvulla asian, joka saksasta vapaasti suomennettuna kuuluu näin:
”Joka tietää, miten lakeja ja makkaraa tehdään, ei enää voi nukkua öitään rauhassa”.
Olisivatko asiat paremmin, jos lakien säätäminen eli politiikka olisi verrattavissa luomuruisleivän valmistamiseen? Lannan levittämiseen luomupellolle ja jyvien väkivaltaiseen murskaamiseen?
Tämän jätämme kansan mietittäväksi unettomina öinään.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
