Tänään päivitämme taloustieteellistä sanavarastoamme. Liikkeenjohdossa ja maailman manageroinitialallahan tärkeät sanat ja sitä kautta tosiolevaisen hahmotuksen mallit vaihtuvat lähes kuukausittain, joten kiirettä pitää, jotta ehtii uudet surinasanat ottaa käyttöön ennen kuin ne vanhenevat.
Kun Suomeen vihdoin on saatu innovaatioyliopisto, kukaan tienraivaaja eli kellokas ei enää puhu innovaatioista. Nyt puhutaan serendipiteetistä. Sana tulee englannista, johon se ilmeisesti on tullut persialaisesta tarusta Serendipon Kolmesta Prinssistä. Sen merkitys viittaa onnettomuuteen, joka lopulta ilmeneekin onnenpotkuksi.
Kuten parhaat itsestäänselvyydet, joita meille myydään uutuuksina, serendipiteettikin on meille kaikille tuttu asia arkielämästä. Kolumbus etsi Intiaa mutta löysi Amerikan. Fleming viljeli bakteereja, kun home tuhosi yhden viljelmän ja Fleming keksi penisilliinin. Ja kukapa meistä ei olisi kaatanut vahingossa perintökaappikelloa, jonka säpäleiden seasta löytyykin edesmenneen pihin isosedän rahakätkö.
Serendipiteetti on lohduttava käsite meille härmän huippuosaajille: vaikka se, minkä kanssa verisesti ponnistelemme vuosia ei onnistuisikaan, ehkä sen sivutuotteena syntyy jotain hyvää. Niinpä alammekin mitä pikimmin puuhata Suomeen serendipiteettiyliopistoa, jossa opiskellaan kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta sellaisia merkityksettömiä aineita kuin kirjallisuutta, sosiologiaa, nokkahuilunsoittoa ja estetiikkaa – ennen pitkää serendipiteetti tekee meistä rikkaita!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
