Politiikka on vaativaa hommaa ja kaikkein vaativinta hommaa on kiteyttää politiikan monimutkaiset prosessit sellaisiksi kielellisiksi kokonaisuuksiksi, että politiikan päähenkilö, äänestäjäkin, ne tajuaa. Tällaista taitoa on harvalla, mutta onneksi toisilla on.
Tuskin olemme toipuneet ihastelemasta, miten presidentin ja hallituksen välinen perustuslaillinen ulkopolitiikkaa koskeva vastuunkantamisongelma on puettu ymmärrettävään muotoon nimellä lautaskiista. Nyt eduskunnan veteraaniedustajien penkeiltä pesee taas: Ilkka Kanerva pani helmikuussa Ylen Ykkösaamussa järjestykseen ne, jotka kohisivat eduskunnan puhemiehen vaalin historiallisesta tuloksesta. Kyseessä oli Kanervan mukaan:
Vesilasikiista.
Maan tärkeimmän poliittisen elimen epäluottamuslause virallisen protokollan mukaan valtakunnan toiseksi tärkeimmälle henkilölle on siis myrsky vesilasissa, joten kansanedustajien työnantaja, maamme kansa voi huokaista helpotuksesta.
Vai onko kyseessä sittenkin kiista siitä, että montako vesilasia tärkeissä pöydissä kullekin katetaan? Tai siitä, kenelle katetaan vesilasi, kenelle viinilasi ja kenelle tuoremehulasi? Ehkä on hyvä, että näinkin selkeiden valtio-opillisten käsitteiden kohdalla pidämme mielemme avoimina useille mahdollisille tulkinnoille!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
