Kielenkäyttöämme vaanivat alituisesti lukuisat vaaratekijät. Tärkeimpiä ovat tietenkin huolimattomat ylikansalliset lainasanat kuten failien seivaus, futuurien treidaus ja elämysrikkaat eksperienssit, kuten virolainen veljeskansammekin on ärhäkästi huomannut.
Toinen vaaratekijä on oikeastaan syy tuon ensimmäisen vaaratekijän olemassaoloon. Tarkoitamme tällä suppeaa sanavarastoa, sitä, että aina käyttää samoista asioista samoja sanoja. Ei ihme, jos jossain vaiheessa sanavaraston kutistumista tulee tukahduttava olo ja kaipaa uusia sanoja, vaikka sitten lähinaapuristamme amerikanenglannista.
Runollinen esimerkki laajan sektorin sanankäytöstä löytyy tällä kertaa Tommi Liimatan toimittamasta Veikko Ennalan tekstien kirjasta Lasteni isä on veljeni. Siellä eräässä artikkelissa Ennala pohtii mainettaan naistenmiehenä ja miettii, mihin viittaa hänen eräältä rouvalta saamansa postikortin teksti ”antaisin”. Asian pohdinnat hän kuittaa näin kauniisti:
Mutta elämä ylisummaan, ylisummaan on täynnä ratkaisemattomia arvoituksia.
Tuota ei voisi kauniimmin sanoa televisiosarjaenglannilla, kaupallisella saksalla, iskelmäespanjalla saati sitten turisti-italialla. Semminkin kun sanalla ylisummaan on myös tehokas yllätysvaikutus.
Siispä jotta kielemme pysyisi elinvoimaisena ja monipuolisena, pitäkäämme se monipuolisena ja elinvoimaisena, vaikka sitten ylisummaan!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
