Runon ja suven päivä on suhteellisen tuore juhlapäivä, vaikka Eino Leino elikin noin sata vuotta sitten. Idean juhlapäivästä esitti ensimmäisenä näyttelijä Veikko Sinisalo vuonna 1978. Sinisalo toimi Kajaanin runoviikon johtajana sen perustamisvuodesta 1977 aina vuoteen 1985 asti, ja Paltamossa syntynyt Eino Leino kuuluu tietenkin vahvasti kainuulaiseen runomaisemaan. Kului kuitenkin yli vuosikymmen, ennen kuin vuonna 1992 Eino Leinon syntymäpäivä 6.7. nimettiin runon päiväksi, se pääsi kalenteriin ja siitä tuli yksi liputuspäivämme.
Eino Leinon päivän kunniaksi on tietenkin paikallaan muistella ja lukea Leinon laajaa runoutta, mutta runon ja suven kunniaksi voisimme myös laatia oman kesäisen runon. Eino Leinon hengessä siinä saattaa olla riimit, mutta ehkä innokkaan uudistusmielinen Leino olisi täysillä mukana myös runouden modernismissa, jossa mitat ja riimit eivät ole tärkein keino.
Aristoteleen kantapää laatii nyt pienen runonpätkä yllyttääkseen kuulijatkin mukaan lyriikan kiehtoville poluille:
Niin kirkkaasti kimmeltää tuo järvemme selkä
kätkössä sen on kalojen elämännälkä
Vau, tulipa hieno runo! Tämähän on mahtavaa hommaa! Tätä pitää jatkaa! Hmm... sanan liplattaa kanssahan rimmaa sana hiplattaa... lainehet liplattaa, minua jo hiplattaa... Tästä tulee klassikko!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
