Suomalainen itsenäisyyden juhliminen on sota-aikojen muistelua, vaikka maassamme olisi paljon hienoja asioita, joilla olemme itsenäisyyttämme käyttäneet ja täyttäneet rauhan aikana. Yksi syy itsenäisyyspäivän ja sotien yhdistymiseen on tietenkin Väinö Linnan 55 vuotta sitten ilmestynyt romaani Tuntematon sotilas ja Edvin Laineen vain vuotta myöhemmin ilmestynyt samanniminen elokuva: kumpikin ilmestyi julkisuuteen joulukuun alussa, itsenäisyyspäivän paikkeilla. Laineen mainiota elokuvaa esitetään televisiossa yhä säännöllisesti joka itsenäisyyspäivä.
Niinpä Tuntemattomasta sotilaasta on pikkuhiljaa kehittynyt osa suomalaisuuden virallista liturgiaa. Tämä on sikäli hassua, että Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan alunperin kritiikkinä sille juhlallisuudelle, jonka läpi sodat ja sotilaat oli virallisessa julkisuudessa esitetty. Nyt Tuntematon on itse osa sitä juhlallisuutta.
Jo 1970-luvun aatteellisesti kiivaina vuosina Linna joutui puolustamaan teoksensa sodanvastaisuutta, kun jälkipolvet olivat alkaneet nähdä sen sotaa puolustavana ja inhimillistävänä teoksena. Linna totesikin asiasta näin: ”Onhan todellisuus kaikkien ihmisten käytettävissä, se on eri asia, mihin kukin sitä haluaa käyttää.”
Tuntematon sotilas on joka tapauksessa yksi niistä harvoista kirjoista, jotka näkyvät ja kuuluvat jokapäiväisessä puheessamme. Oma lukunsa on sitten kirjan lukuisien sitaattien käyttäminen puheissa, oli sitten kyse politiikasta tai juhlapuheista.
Mutta mitä nuo Tuntemattomasta tutu lohkaisut ja lentävät lauseet ovat? Ovatko ne Väinö Linnan keksimiä vai ovatko ne kansanperinnettä? Pyysimme toimittaja Ilkka Malmbergiä tutkimaan asiaa ja keskustelemaan aiheesta kanssamme, onhan mies kirjoittanut kirjan sotilaiden persoonallisuuksista mainion opuksen nimeltään Tuntemattomat sotilaat.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
