Modernissa maailmassa kirves ei ole enää niin keskeinen työkalu kuin mitä se oli vuosituhannet kivikaudesta aina viime vuosisadan lopulle. Talojen rakentaminen on nyttemmin automatisoitu ja teollistettu niin, että kirveen käyttöön erikoistunut rakennusammatti, kirvesmies, ei välttämättä enää ole niin näkyvä ja tuttu ilmiö kuin se oli isillemme ja äideillemme.
Kirveellä on aina ollut kuitenkin myös vähemmän rakentava rooli yhteisössä. Sen avulla on purettu patoutunutta vihaa niin humalassa kuin ns. henkilökohtaisen viidentuulen hatun vinouttamassa mielentilassa. Niinpä onkin ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää, että helsinkiläinen Vartti-lehti harhaantui elokuussa sekoittamaan kirves-terminologian täydellisesti seuraavassa otsikossa:
Kirvesmies riehui keskustassa – yksi loukkaantui.
Ei, tarina ei kerro rakennustyömiehen riehumisesta vaan ns. jokamiehen perjantaisesta hillumisesta paitsi kirveen, myös miekan kanssa Helsingin keskustassa. Otsikollaan lehti tärvelee kunnioitettavan kirvesmiehen ammatin harjoittajien uutteraa mainetta aivan vastuuttomasti, joten Aristoteleen kantapään fraasirikosviranomainen lätkäisee vastaajalle yksipuolisena tuomiona ulkoa opiskeltavaksi Reino Kavajan vastailmestyneen tietojättiläisen Rakennuksen puutyöt.
Ilmiantajanimimerkkimme Järkyttynyt taas järkyttyy iloisesti, kun posti tuo hänelle kirjapalkinnoksi tekstinrakentamisen oppikirjan nimeltään Aristoteleen kantapää – fraasirikos ei kannata, s´il vous plait!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
