Syyn ja seurauksen suhde on ikiaikainen sanalaskujen ja viisauksien aihe. Eikä aivan ilman syytä, näemmehän joka päivä ympärillämme kanssakansalaisiamme, jotka näyttävät olevan täysin tietämättömiä monien umpihoopojen tekojensa seurauksista. Ja he katselevat meitä todennäköisesti aivan samoin miettein.
Sananlaskuistakaan ei aina ole erehdyksiä estämään, jokaisen sukupolven täytyy ilmeisesti tehdä omat virheensä oppiakseen jotain tällä maallisella taipaleellaan. Ja yksi keskeinen erehdysten tekemisen osa-alue on vanhat viisaudet, jotka käsittelevät tekoja ja niiden seurauksia. Ystävämme Setä Tuomola Turusta kuuli tammikuussa, miten Tuomas Enbuske haastatteli radiossa tulevaisuudentutkijaa, joka innostui asiastaan niin, että päästi suustaan seuraavan viisauden:
Sitä niittää mitä kyntää.
Kuten me kaikki peltojen antimia päivittäin nauttivat kansalaiset tiedämme, kyntämisessä viljelymaata kuohkeutetaan kääntämällä sitä auran siivillä vako kerrallaan ylösalaisin, jotta maa olisi otollisempaa siementen itämiselle. Niittäminen taas liittyy sadonkorjuuseen, jossa kerätään tulos siitä, mitä on kylvetty, kun on kynnetty.
On ymmärrettävää, että tulevaisuudentutkija unohtaa menneisyyden ja nykyisyyden termit tulevaa tihrustellessaan. Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin epäilee kuitenkin että sellainen tulevaisuus, jossa jo kyntäminen antaa sadon siemenen, on kauempana kuin kaukana, ja tuomitsee tulevaisuudentutkijan loppupäiväksi kyntöhommiin auran varteen härjän taakse, hop hop!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
