Suomea pidetään yhtenäisenä kansana, mutta itä-länsi –jakoakin jyrkempi on jako kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välillä, ainakin lehtiä ja keskustelupalstoja seuratessa. Viime vuosina suosituin valituksen aihe on ollut Itämeren pilaantuminen maatalouden lannoitteiden vuoksi. Harva muistaa, että avokätisen lannoituspolitiikan syynä on saattanut olla yritys tuottaa kaupunkilaisille halvempia elintarvikkeita ja näin vastata vuosikymmenien ”Suomi on Euroopan kallein maa” –itkuvirteen.
Ei ihme, että monenlaisen paineen alla menevät joskus kielikuvat sekaisin. MTK:n johtaja kirjoitti kesällä Maaseudun tulevaisuudessa maatalouden tukitilanteesta näin:
Kansallinen tuki on ainoa pelastusrengas, mutta sitäkin on määrätietoisesti rapautettu.
Nimimerkki Kielikuvataiteen rakastaja pohtii ilmiannossaan, että ”Jos pelastusrengas rapautuu, sen materiaali lienee jotakin muuta kuin kumia, betoniako?”
Saattaa olla, että tukiaisilla elävä elinkeino on lopultakin betoninen pelastusrengas, mutta näin komea tulkinta lienee optimismia. Kyseessä on mitä ilmeisimmin lievä fraasirikos, jollaisia syntyy, kun latomerenkulun käsitteistöön tottunut suu lainaa merenkulun käsitteitä. Tuomitsemmekin MTK:n kipparin latomerenkulkuopiston täydennyskurssille nimeltään ”avomerenkurkkulaivurin merihenkiset sanonnat sekstantilla tarkasteltuna”.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
