Nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana pidetään Miguel de Cervantesin romaania Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen, jonka ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan 405 vuotta. Kyseisen teoksen kohtaus, jossa yhä harhaisemmaksi käyvä surullisen hahmon ritari Don Quijote luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja karauttaa peitsi ojossa taistelemaan niitä vastaan, on noussut yleismaailmalliseksi vertauskuvaksi turhasta taistelusta.
Niinpä seuraava tammikuisen Iltalehden urheilusivujen lause saakin mietteliääksi:
Suomen joukkue on usein lähtenyt turnauksiin altavastaajana, mutta noussut silti taisteluun tuulimyllyjä vastaan.
Kuulija-ilmiantajamme Ayce pohtii persoonallista ilmausta näin:
”Voittohaaveetkin ovat siis vain harhaa, koska vastustajatkin ovat kuviteltuja”.
Ja kyllähän sen näkee Aristoteleen kantapään fraasirikossantarmikin, että kyseinen urheilukirjoittaja on lukenut liikaa ritariromaaneja eikä hänen aseenkantajansa ole saanut taottua hänen päähänsä järkeä jotta hän tajuaisi, että turha lähteä kirjoittamaan tuulimyllytaisteluista, jos joutuu ratsastamaan niin laihoilla tiedoilla, että kylkiluut näkyvät.
Säälistä päästämme kirjoittajan vapaaksi harhailemaan Rosinantensa kanssa ja etsimään naapurin maalaistyttöä, jota poloinen luulee prinsessaksi.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
