Suomen kielen käytössä oleva sanavarasto on laajempi kuin monella muulla kielellä. Siltikään jokaiselle asialle ei ole riittänyt ihan omaa sanaansa. Laivoilla, vakoilla ja lehdillä on omat kantensa. Matemaatikoilla, opiskelijoilla ja kirjoilla kullakin on omat lukunsa. Ja oma laki on niin juristeilla kuin tuntureillakin. Näistä sanoista kuulijan vain pitää asiayhteydestä ymmärtää, mistä on kyse.
Usein näiden eri asioita merkitsevien sanojen runko on samanlainen, mutta niiden merkityksen erottaa siitä, että ne taipuvat eri tavalla. Kuten tämänviikkoisen fraasirikoksen ilmiantajamme Nimetön kirjoittaa: ”Pari viikkoa sitten huomioni kiinnittyi Halpahallin mainokseen:
Takki fleecevuorella xx euroa.
Ihmettelen vaan, mikä kauppa on niin suuri, että sen sisään mahtuu kokonainen fleecevuori ja vuoren päälle vielä takit tahi jalkineet? Vai alkavatko kielemme hienoudet hämärtyä siinä määrin, ettei enää ymmärretä mitä eroa on vuorella ja vuorilla?
Niinpä niin, takin vuori ja maaston vuori eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös taivutukseltaan: takissa i säilyy, mutta vuoristossa i muuttuu e:ksi. Tämän muistaminen ei Suomen kaltaisessa suhteellisen tasaisessa maassa ole helppoa, mutta Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin ei anna armoa vaan lähettää jyrkän tuomionsa Pohjanmaan Halpa-Hallin ilmoitustekstien oikolukuosastolle Seitsemän veljeksen Juhanin tyyliin: "istukoon päivän tai kaksi vuoren komerossa ja siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu"!
Ja ilmiantaja Nimetön taas voi onnitella itseään, koska hän saa tämänkertaisen kirja-palkintomme, joka on vastailmestynyt arvoteos Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Kohottavaa lukuelämystä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
