Yksi retoriikan keskeisiä keinoja on kuulijoiden tai lukijoiden herättäminen hiukan tekstin puolivälin jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että esityksen alkuosan tarkoituksena olisi nukuttaa yleisö, vaan sitä, että jollain keinolla herätellään seuraajien mielenkiinto valppaaksi vastaanottamaan sanoma.
Usein hyvä herättäjä on sopiva tyylillinen poikkeavuus. Malliesimerkki tällaisesta löytyi huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalta, jossa mentaalivalmentaja Minna Marsh kirjoitti henkisestä valmennuksesta. Kirjoituksen alkuosa käsitteli ansiokkaasti ja mietitysti sitä, miten urheilijoiden parhaan suoritustason este on luonteeltaan henkinen. Mentaalisten harjoitusten on todettu jo vuosikymmeniä sitten olevan välttämättömiä huippusuoritukseen pääsemiseksi.
Sitten, lähes kirjoituksen lopulla se tulee. Asiallisen tyylin keskelle Marsh tipauttaa pommin, joka saa lukijan tarkentamaan katsettaan. Herättävä lause kuuluu näin:
Negatiivisuus leviää esimerkiksi SM-liigajoukkueessa kuin haitari humpassa.
Kyllä, kuin haitari humpassa! Lukija jää kotvaksi miettimään humppahanuristin otteita ja sitä, mitä liigajoukkueen mielialalle tapahtuu seuraavassa hetkessä, kun hanuristi puristaa soittimensa palkeet kasaan ja haitari supistuu.
Aristoteleen kantapää yhtyy sitaatin lähettäneen nimimerkkimme Tynkä-Sipoon Hukan toteamukseen, että kyllä yksilön kokonaisvaltaisessa kehittämisessä kansainvälisiin arvokisoihin tarvitaan myös haitaria.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
