Työpaikkademokratia on tehnyt tuloaan työpaikoillemme jo kauan, mutta paljon työtä on vielä tekemättä ennen kuin työpaikkademokratiasta voidaan jokaisella työpaikalla puhua. Joskus työpaikkademokratian huono hoito uhkaa jopa varsinaista työntekoa. Näin on pakko päätellä heinäkuisesta Kulttuuriuutisten jutusta, joka kysyi huolestuneena näin:
Kuuluuko näyttelijän ääni teatterissa?
Aina siis ei ole teatterisalin akustiikan tai näyttelijäkoulutuksen vika, kun näyttelijän puhetta ei kuule tai siitä ei saa selvää. Kyseessä saattaakin olla tilanne, jossa ohjaajat ja dramaturgit ovat ottaneet näyttelijän ruumiin ja tahdon muokattavakseen.
Aristoteleen kantapää toivookin, että työpaikkademokratian asteesta huolimatta näyttelijät eivät silti huutaisi ja kiroilisi näyttämöllä koko aikaa, kyllä sitä viinanjuontia ja tappelua näkee normaalina viikonloppunakin aivan tarpeeksi!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
