Vuosi sitten maamme sai uuden ulkoministerin, kun Ilkka Kanerva siirtyi syrjään ja Alexander Stubb tarttui salkunkahvaan. Muutos näytti radikaalilta, vaikka miehet ovat saman puolueen väkeä. Kanerva oli väistyessään tasan 60-vuotias, Stubb virkaan astuessaan tasan 40-vuotias. Kanerva on valtiotieteen maisteri Turun yliopistosta, Stubb opiskeli USA:ssa, Sorbonnessa ja London School of Economicsissa filosofian tohtoriksi. Kanervan laji oli 800 metrin juoksu, Stubbin lajit ovat maraton ja triathlon.
Mutta yhdessä asiassa mikään ei muuttunut: Suomen ulkoministerin retoriikka on yhä omaa luokkaansa muihin poliitikkoihin verrattuna. Ilkka Kanervan verbaalinen pyöritys on jo oma käsitteensä, mutta osaa Stubbkin. Koskaan aiemmin ei ministeri ole puhunut toimittajille vaikeista asioista rennolla puhekielellä vaikuttaen silti asiantuntevalta ja luotettavalta alansa auktoriteetilta. Ja edeltäjänsä lailla myös Stubb taitaa kiehtovat kielikuvat. Maaliskuun alussa saimme lukea lehdestä jutun, joka siteerasi ulkoministeriämme näin:
On mahdollisuuksien ikkunassa tavata Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton (...) huhtikuun alussa.
Kyllä, ulkoministeri käytti ilmausta mahdollisuuksien ikkunassa. Tämä on tietenkin suora käännös amerikkalaisesta termistä window of opportunity, jonka juuret ovat 60-luvun avaruuslentojen ja 80-lukulaisen liberalismin maailmassa.
Siinä on kuitenkin mukana roima annos runollisuutta, mielikuva ikkunasta, josta meidän mahdollisuutemme näkyvät. Ei mikään kristallipallo vaan avara maisemaikkuna! Sellaisesta tiirailee työkseen mies, joka vastaa meidän kaikkien suhteistamme ulkovaltoihin, joten toivotaan, että mahdollisuuksien ikkunoita on kaikkiin ilmansuuntiin!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
