Luonnon suuri ihmeaitta on nykyihmisillekin kiehtova sanontojen lähde. Joskus kiehtovuus ylittää luonnon omat rajat ja tuloksena on luonnon innoittamaa mystiikkaa, tahatonta taidetta tai modernia arvoitusperinnettä ilman ratkaisua. Vai mitä mieltä olette Iltalehden verkkosivuilla lokakuussa julkaistusta tunnetun yritysvalmentajan haastattelusta, jossa räväkästi laukova hengenluoja kuvaili tilannettaan näin:
Sieraimet ovat veden pinnalla, mutta ei ole syytä kuvitella, että tämä ruutana lähtee uimaan Tenojokeen asti.
Tavallisesti kuvailmaus sieraimet pinnalla tarkoittaa sitä, että veteen tottumaton nisäkäs ei vielä ole aivan hukkunut, vaikka tipalla onkin. Kala kuitenkin hengittää kiduksillaan ja sieraimillaan se vain haistelee. Jos ruutana taas joutuu hapettomaan vesistöön, se selviytyy luomalla alkoholia vereensä.
Tässä ehkä onkin yritysgurun ilmauksen ydin: tämä ruutana on ollut liian kauan hapettomassa vedessä ja nyt humalapäissään se on työntänyt sieraimensa pinnan yläpuolelle ja pohtinut vakavasti uimista Barentsinmeren kautta Tenojoelle. Tällainen suunnitelma onkin aivan juoppohullu, koska ruutana elää mieluiten lämpimissä ja rehevissä vesissä eikä kylmissä ja suolaisissa vesissä.
Voiko siis kauniimmin ilmaista, että ryyppyputki on nyt päällä? Vai onko ruutanalla ryyppyputki päällä? Vähempikin arvoituksellisuus saa lukijan kaipaamaan neuvoa antavaa.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
