Aika on aikaa, tulevaisuus muuttuu koko ajan nykyisyydeksi ja valuu sitten saman tien muistoihimme menneisyytenä. Kielen ja ilmausten kannalta kaikki aika ei kuitenkaan ole samanarvoista: monet ilmaukset on varattu vain tietynlaisen ajan ilmaisemiseen ja muissa yhteyksissä ne särisevät, harhauttavat ja ovat kulmikkaita.
Ystävämme Eero valittaa meille yhdestä tällaisesta ilmiöstä. Kyseessä on etenkin urheiluselostajien puheenparteen juurtunut omituinen tapa viitata menneeseen aikaan.
”Melko usein olen viime aikoina kuullut joidenkin radiotoimittajien käyttävän nurinkurisesti ilmaisua lähiaikoina. Esimerkiksi näin:
Lähiaikoina naishiihtäjämme ovat onnistuneet erinomaisesti.
Tietenkin pitäisi sanoa viime aikoina tai lähimenneisyydessä. Lähiaikoina tarkoittaa tulevaa ja viime mennyttä.”
Viikon sitaattivinkkinä onkin se, että kun puhumme menneisyydestä, älkäämme sekoittako siihen tulevaisuuden termejä kuten lähiaikoina, vaan sanotaan jämäkästi viime aikoina!
Kiitämme Eeroa lähettämällä hänelle viikon kirjallisuuspalkinnon, joka on tälläkin kertaa uutuuttaan hohkaava arvoteos nimeltään Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Kiehtovia lukuhetkiä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
