Israelin hyökkäyksessä Gazan kaistaleelle on kuollut jo 900
palestiinalaista. Uhreista liki 300 on lapsia. Yli 3 500 ihmisen kerrotaan
loukkaantuneen kohta 20 päivää kestäneessä hyökkäyksessä.

Uskonto ja politiikka ovat kietoutuneet varsin pienellä maa-alueella
fantasioiden ja harhojen vyyhdiksi, johon maailman mahtavatkaan eivät
haluaisi sotkea pelimerkkejään. Israelin ja Palestiinan välinen väkivallan
kierre on jatkunut kymmeniä vuosia tai satoja, laskutavasta riippuen.
Miten tämä väkivallan kierre minulle, pienelle, laskusuhdanteeseen
taipuvaiselle suomalaiselle oikein kuuluu?

Väestöltään monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen Israel kertoo
olevansa olemukseltaan "juutalainen valtio", mikä on virallisena
ideologiana kirjattu lakiin. Kaikki israelilaiset eivät silti vanno
juutalaisten kansallisvaltion nimeen. Ja jossain tuolla kuuluisi koti
palestiinalaisillekin, jotka asuvat reservaateissa ja maanpakolaisina,
Suomessakin.

Myrkkynuolet lentävät mediassa. Tuolla toiset näkevät suvereenin valtion
vallan ja tuolla toiset terrorismin. Humanitääristen avustusjärjestöjen ja
diplomaattien on uskottava rauhaan, koska muuten heidän työnsä olisi
järjetöntä. Miten voivatkaan demokratia ja juutalaisuus? Mikä on Hamasin
ja Fatahin ja kansanvallan suhde jatkossa? Onko rauha tahdon asia?

Järjestäytyneen valtion ja kansakunnan, uskonnon ja
vallan välistä suhdetta ovat pohtimassa Maisoun Kanaan, Suomen
palestiinalaisten puheenjohtaja,
Olli Ruohomäki, UM:n kehityspoliittisen osaston neuvonantaja, Wille
Rydman, kokoomusnuori sekä
Ummayya Abu-Hanna, kirjailija ja toimittaja.

Palaamme vielä kirgiisiaroille vuosisadan alkuun jossa oli monenmoista, vuonna 1957 tehdyssä haastattelussa muistellaan vallankumouksenkin pyörteitä. Päätteeksi kuvaillaan vielä millaista oli elo takasin vallatussa Sortavalassa vuonna 1941

(YLE Radio 1, ti 23.12.2008 klo 9.06-10.00)

Jouluksi sopii toivoa ainutlaatuisia kokemuksia ja aitoja elämyksiä. Jotkut odottavat salaa ihmeitäkin.

Joulun hittituotteita myydään elämyksellisyydellä. Silti kaikki elämyksellisyys ei ole markkinamiesten lupaamaa pikaelämyksellisyyttä.

Elämys voi myös olla henkilökohtainen, moniaistinen, järisyttävä kokemus, joka jättää ihmiseen pysyvän jäljen. Elämys voi auttaa ihmistä oppimaan ja kasvamaan.

Alvin Toffler ennusti jo 1970-luvulla, että parinkymmenen vuoden kuluttua ihmiset maksaisivat elämyksistä. Tuolloin Tofflerille naurettiin.

Ei naureta enää. Nyt elämyksistä puhuttaessa mieleen tulevat kasvava matkailu, digitaalinen media, viihde- ja kulttuurikeitaat, muotoilu...

Elämystalouden osuus kansantaloudesta on ollut alta kymmenen prosenttia. Siitä uumoillaan uutta viennin veturia. Mutta mitä elämyksistä jää jäljelle, jos kaikesta, mitä maa päällään kantaa, tehdään elämyksellistä?

Markku Heikkisen aatonaaton suorassa seurassa ovat estetiikan tutkija Anita Seppä, taideterapeutti Meri-Helga Mantere, kirjailija Jera Hänninen ja elämysmarkkinoinnin
suunnittelija Marianne Mäkelä.

Osmo Kontulan tuoreen kirjan "Halu ja intohimo" mukaan suomalaisessa parisuhteessa ei enää sallita syrjähyppyjä. Puolisot odottavat kumppaniltaan aviollista uskollisuutta.

Tämä tuntuu ihmeelliseltä, sillä suomalaisissa sänkykamareissa on Kontulan tutkimuksen mukaan hiljaisempaa kuin vuosiin. Suomalaiset harrastavat seksiä nyt 20 prosenttia vähemmän kuin 2000-luvun alussa.

1970-luvulla syrjähypyt edustivat jotain modernia ja muodikasta ja ulkosuhteisiin suhtauduttiin sallivasti.

Nyt yhä useammat naiset valittavat seksuaalisen halun puutteesta ja vaikeuksista saada orgasmeja.

Miksi sitten vaaditaan tiukempaa uskollisuutta, jollei ole edes seksuaalista halua tai nautintoa?

Parisuhdekin on muuttunut. 2000-luvulla Sitä Oikeaa etsitään paneutuen ja pitkään.

Syntyneen parisuhteen arvellaan nykyisin tuovan nautintoa. Sitä pidetään elämän perustana, ja sitä ollaan valmiita kehittämään kuin liikeyritystä joka kaipaa investointeja. Nyt niin mies- ja naisparitkin kopioivat ydinperheen mallia.

Mistä siis puhumme, kun puhumme uskottomuudesta tai vaadimme uskollisuutta? Mikä on uskottoman osa maailmassa, jossa sukupuolisuus on valtaa?

Kesän viimeisessä Markku Heikkisen ohjelmassa ovat keskustelemassa tutkimusprofessori Osmo Kontula, toimittaja Liisa Vähäkylä ja oikeustieteilijä Juulia Jyränki.

(YLE Radio 1 torstaina 21.8. klo 9.06-10.00)

Irlannin torpattua kesäkuussa Lissabonin sopimuksen on EU:lla jälleen ratkaistavana sen yhtenäisyyttä koetteleva tapahtuma: Georgian ja Venäjän välinen sota. Tuomas Enbusken kanssa aiheesta keskustelevat ohjelmajohtaja Hanna Ojanen Ulkopoliittisesta instituutista, kansanedustaja Heidi Hautala sekä europarlamentaarikko Esko Seppänen.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 20.8.2008 klo 9.06 - 10.00)
Kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia. Niinköhän?
Niinköhän?
Kirsi Virtanen toteaa "Höpöhöpö".
Saman logiikan mukaan ksylitoli olisi yhtä vaarallista kuin vodka - ovathan molemmat alkoholeja.

Porttiteoria jonka mukaan kannabis johtaa koviin huumeisiin on sekin yhä edelleen näyttämättä toteen. Koska jos se pitäisi paikkansa, eikös hollantilaisten kuuluisi kaikkien osata lentää - eikäpelkästään sen yhden aavelaivan? Kun Hollannissa kiellettiin tupakointi ravintoloissa, koski se myös Coffee-Shoppeja, joissa saa polttaa pilveä. Maria saa kuitenkin edelleen polttaa sisällä, sillä sen savu ei sisällä tupakan kaltaisia myrkkyjä. Eli kun menet Coffee-Shoppiin ja pistät röökiksi tulee stoppi, mutta kannabis saa sen sijaan palaa.

OIKAISU: Tässä 20.8.2008 lähetetyssä ohjelmassa Kirsi Virtanen esitti virheellistä tietoa Irti Huumeista ry:n toiminnasta. Toisin kuin väitettiin, poliisi ja sosiaaliviranomainen eivät ole asiakastilaisuuksissa läsnä. Pahoittelemme virhettä!

(YLE Radio 1 tiistaina 19.8.2008 klo 9.06 - 10.00.)

Ihmisten auttaminen sosiaalityön keinoin on vaativaa työtä joka myös maksaa. Mutta onko sosiaalityössä vielä virtaa ja asennetta?

Sosiaaliasiamiehen tulee auttaa kuntalaista, joka kokee pudonneensa turvaverkostosta. Hän auttaa myös viranomaista löytämään asiakkaansa, jos tämä on hänet kadottanut. Sosiaaliasiamiesten raportin mukaan varsinkin toimeentulotuen asiakkaiden palvelu on heikentynyt Helsingissä. Ei ole päivänselvää, että kuntalainen kohtaisi sosiaalityöntekijän kasvokkain. Resursseja ei ole siihen, että asiakkaiden elämäntilannetta katsottaisiin hyvin kokonaisvaltaisesti.

Sosiaalivirasto tekee Helsingissä vuodessa noin 200000 toimeentulotukipäätöstä. Asiakkaina on 35000 kotitaloutta, joissa on yhteensä 51000 henkilöä. Tämä ei ole nippelikauppaa. Kysymys on ihmisen elämän arvosta.

Tänään Helsingin jokaisessa poliisipiirissä on jo mukana sosiaalityöntekijä, joka pääsee suoraan kentällä kohtaamaan kuntalaisten ongelmia. Moniongelmaisten kuntalaisten todellisuuden kohtaaminen on vaativaa työtä, johon terveyskeskuslääkäritkin voivat uupua huonosti valmistautuneina.

Sosiaalivirastossa operoivia sosiaalityöntekijöitä on syytetty piiloutumisesta toimistopöytien ja liikennevalojen taakse. Sosiaalityökin kaipaa uusia innovaatioita. Vuonna 2006 kunnallisen sosiaalipolitiikan innovaatiopalkinto annettiin Kumppanina kentällä –ohjelmalle, jonka näkyvin aikaansaannos on Alppilan Kumppanuustalo Hanna, jossa viranomaiset, asukkaat, järjestöt ja oppilaitokset
toimivat yhteistyössä. Talo myös työllistää toimijoitaan ja luo uudenlaista sosiaalityötä kaikkein huono-osaisimpien ihmisten aseman parantamiseksi.

Kaupunginhallitus määrää sosiaalityön rahojen raamituksesta, jotka ylittyvät. Miksi sosiaalityön resursseja ei laiteta kuntoon? Uskotaanko vielä, että sosiaalityöllä muutetaan maailmaa?

Markku Heikkisen vieraina sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Kumppanuustalo Hannasta, Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti, sosiaalityön tutkija Laura Yliruka, sekä kaupunginvaltuutettu Sirkku Ingervo, sosiaalilautakunnan jäsen.

Mitä mieltä sinä olet? Mitä pitäisi tehdä? Kuuntele, keskustele ja kommentoi!

(YLE Radio 1 torstaina 14.8.2008 klo 9.06 - 10.00)
Miten eroon häpeästä? Miksi suomalasia hävettää enemmän kuin muita? Onko siitä meille hyötyä vai pitäisikö siitä päästä eroon. Johtuuko häpeä siitä että meillä on oikeasti jotain salattavaa? Tuomas Enbusken seurassa ovat keskustelemassa häpeätutkija Ben Malinen ja tietokirjailija Osmo Tammisalo.

Häpeään liittyy monia kysymyksiä:
- häpeä kuuluu ihmisen tunnerepertuaariin
- häpeä on voimakas kokemus, emootio, se ei ole vähäpätöinen meille
- "vajoan maan alle", "menetän kasvoni", "kuolen häpeästä"
- häpeä on tunne joka taitaa liittyä moraaliin, toisin kuin esim. pelko tai ilo
- lähitunteet: nolous, ujous
- Suomi: yksin pärjäämisen kulttuuri, ei yhdessä asioiden ratkaisemisen, seuraako tästä että me olemme taipuvaisempia yksinäisyyteen, ja tämän myötä muita taipuvaisempia häpeän kokemukseen
- jotkut liittävät suomalaisten häpeätunteet kristillisyyteen, "Hävetkää, syntiset!"
- miksi toiset ovat herkempiä häpeämään
- häpeä ja omat menneisyyden kokemukset
- kussakin yhteiskunnassa on tabuja, joita ei ole lupa rikkoa, ne ovat häpeällisiä asioita; vaikka esim. alastomuudessa häveliäisyys tarkoittaakin eri paikoissa ja aikoina eri asioita
- Suomessa häpeää on käytetty rankaisumenetelmänä, häpeäpenkissä
- Japanissa häpeä vältettiin harakirillä, rituaali-itsemurhalla
- kiinnijääminen, paljastuminen, epäonnistuminen, epätäydellisyys, liian suuret odotukset itsestä, matala itsetunto
- tapamme reagoida häpeätilanteissa; psyykkiset strategiat, fyysiset
- myötähäpeä, voimme hävetä toisenkin puolesta
- mitä hyvää häpeä saa aikaan? mokaammeko vähemmin, vai tuleeko meistä häpeän pelossa itseämme - ja toisten reaktioita - tarkkailevia ja pelokkaita
- helpotusta häpeään; toisten hyväksyntä, häpeäntäyteisistä kokemuksista puhuminen vai itseen tutustuminen
- auttaako häpeä meitä lähemmäs realistista kuvaa itsestämme ja kyvyistämme, irti hybriksestä
- häpeä ja seksuaalisuus
- onko häpeä vain opittua (peräisin kulttuurista ja sen arvoista) vai jotain ihmisluontoon kuuluvaa, siihen sopivia tunteita
- jäädä kiinni valehtelusta aiheuttaa häpeän tunteen
- "hävetä silmät päästään", häpeämme jopa häpeän kokemista
- häpeä ja ruumiillisuus; punastua häpeästä
- häpeä ja ihmisten ulkonäkö; ketäpä ei nuorena ole hävettänyt oma vaatetus
- miksi ulkonäkö on meille niin tärkeä että siitä pitää kokea häpeää
- ovatko muut ja heidän mielipiteensä meistä niin tärkeitä, miksi
- miksi olemme kiinnostuneita muiden mielipiteestä itsestämme, miksi se on meille niin tärkeä
- häpeääkö ihminen sitä, ettei joutuisi eristyksiin muista, yksinäiseksi, ettei kukaan välitäkään minusta
- entä rakkaus: eikö toista rakastavan ihmisen ole hyväksyttävä juuri toisen häpeälliset puolet, ei pelkästään tämän persoonallisuuden hienoja ja täydellisyyttä hipovia piirteitä; rakkaus toisen heikkouksien hyväksymisenä, siksikö rakastuneena oleminen on niin kipeä ja haavoittuva tila, kun joutuu toiselle paljastamaan heikkoutensa
- sairaudet joista koetaan häpeää, miksi toiset sairaudet stigmatisoivat myös moraalisesti toisia enemmän; lepra, mielisairaudet, aids
- erottaako häpeä ihmisen muista eläimistä, vai voiko kissa kokea häpeää
- häpeän voittaminen; mitä meidän pitää tehdä jotta vapautuisimme häpeän tunteista
- ei kait häpeästä voi kokonaan vapautua ...

(YLE Radio 1 keskiviikkona 13.8.2008 klo 9.06 - 10.00)

Uskonnonopetuksen tehtävä on opettaa eettisyyttä, perinteitä, yleissivistystä ja omaa uskoa. Mutta miksei uskonnontunneilla opeteta kriittisyyttä, ihmettelee Kirsi Virtanen?

Jospa uskonnonopetus vahvistaakin suvaitsemattomuutta ja tietämättömyyttä, suvaitsevaisuuden sijaan opetetaan oman uskon paremmuutta muihin nähden?

Tämän perusteella Kirsi Virtanen ihmettelee, onko oman uskonnon opetus kouluissa todella tarpeellista.

(Uusinta joulukuulta 2007)

--------------------------------------------------------------------------------

(YLE Radio 1 ma 14.7. klo 11.40 ja 22.45)

Pariisi - ah tuo iki-ihana Pariisi! Siellä on kulttuurin kehto, sydän ja sielu!

Vai onko kaikki pelkkää menneisyyttä - impressionistit, Proust ja Debussy?

Ennakkoluuloissa kuullaan, onko Ranska kulttuurimaa myös romaanisen filologian professori Outi Merisalon mielestä.

Toimittajana Liisa Vihmanen.