maatuskan mitoissa

  • Hula-tanssissa on harras tunnelma

    Hula-tanssissa on harras tunnelma. Kuva: marqanz/sxc.hu

    Saksalaissyntyisellä opettajattarella on vihreä hame ja valkoinen pusero. Vaaleissa hiuksissa kukka. Joogasalin seinustoilla kynttilälyhtyjä. Opettajatar, Dagmara Saarinen, hyräilee hiljaa oudolla kielellä. Kirjava joukko oppilaita venyttelee, lämmittelee, etsii hyvää paikkaa salin perältä.

    Tunti alkaa, hymyilevä Dagmara asettelee meidät neljään riviin ja perusaskelten opiskelu alkaa.

    - Unohtakaa keimailu ja isot liikkeet, lantio ei vatkaa vaan liikkeet ovat pieniä ja elegantteja.

    Olen tullut Hula-tanssikurssille ystävän suosituksesta. En tiedä mitä olen hakemassa, ehkä jotakin pehmeää ja naisellista. Siroutta ja sulavuutta. Hulamainos

    Workshop kestää neljä tuntia. Olen varustautunut miniporkkanoin, cashew-pähkinöin, omenoin ja banaanein. Tuntuu ihanalta uppoutua johonkin ihan omaan, johonkin ihan uuteen - neljän tunnin ajan.

    Musiikki on hidasta, rauhallista, hoitavaa ja hypnoottista. Aluksi Dagmara itse laulaa ja rummuttaa.

    Kun olemme oppineet perusaskeleista koostuvan tanssin, Dagmara laittaa levyn soimaan. Kappaleen nimi on Kamali´i O Ka Po ja se on hyvin kaunis. Pehmeästä miesäänestä tulee mieleen intiaanien laulu. Jokainen tanssi on tarina ja tämä tarina kertoo valon lapsesta ja pimeyden lapsesta:

    Auhea wale, ‘oe kamali’i o ka po
    Where are you, child of the night (darkness)
    Eia ho’i au, kamali’i o ke ao
    Here I come, child of the light (enlightenment)
    Wakea ka lani, papa ka honua
    The sky father is up, the earth mother is below
    No ka luna ko luna, no ka lalo ko lalo
    What belongs up is up, what belongs down is down
    (Everything has a place and an order; don’t confuse it, don’t fight it)

    ‘Auhea wale, ‘oe kamali’i o ka po
    Where are you, child of the night (darkness)
    Eia ho’i au, kamali’i o ke ao
    Here I come, child of the light (enlightenment)
    Ko ke akua, ha’i ‘amio
    Our ancient gods spoke to man (the kahuna, ordained by God took messages to people)
    Ko Lihau’ula, ha’i kupua
    (1st enlightened kahuna was Lihau’ula who spoke to the gods on behalf of the people)
    ‘Auhea wale, ‘oe kamali’i o ka po
    Where are you, child of the night (darkness)
    Eia ho’i au, kamali’i o ke ao
    Here I come, child of the light (enlightenment)
    Ho’ohokukalani ka wahine
    Ho’ohokukalani the royal mother (the woman who birthed two sons)
    Haloa ke kalo, Haloa ke kanaka
    Gave birth to Haloa the kalo (who died at birth) then to Haloa, the man (mankind)
    ‘Auhea wale, ‘oe kamali’i o ka po
    Where are you, child of the night (darkness)
    Eia ho’i au, kamali’i o ke ao
    Here I come, child of the light (enlightenment)
    Aia ia ‘oe, ka pauku i waena
    Here is the present (Remember where you come from; honor the decisions of the past)
    Aia i hea ka po’o
    Here is the head (Where did you come from)
    Aia i hea ka hi’u
    Here is the tail (Where will you go?)
    Hawaiian flowerkuva: tooheys/sxc.hu
    Tunnin lopussa hartiat ovat aivan tulessa, koska olen kannatellut käsivarsia neljä tuntia. Mieli on seesteinen, on tuntunut hyvältä keskittyä tanssiin.

    Tällä musiikkivideolla tanssitaan suurin piirtein samaa tanssia.

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Vesipeto muistelee

    Maatuskan mitoissa: Vesipeto muistelee. Kuva: Jeanette Jenkins/ Stock

    Tämä voisin olla minä nelivuotiaana. Halusin aina veteen. Jos vanhemmat eivät jaksaneet lähteä kanssani rantaan, vaadin päästä altaaseen. Meitä oli kolme vesipetoa, minä vanhimpana opin ensimmäisenä uimaan ja sitä uimista jatkui sitten koko lapsuus. Meistä lapsista ei ole montaa kuivahiuksista kesäkuvaa. Ehkä jotkut sukulaisen häät. Ei, ei sentään. Niissäkin mentiin aina uimaan.

    En muista milloin aloin inhota veteen menemistä. Teininäkö vai vasta aikuisena? Aikuisena kai, naisena. Veden pitää olla hyvin lämmintä ja puhdasta. Klooritonta. Minusta on tullut liian mukavuudenhaluinen. Kohta olen kuin äitini, jonka muistan aina uineen kummallisesti. Kun äiti ui, pää kenottaa korkealla kaukana vedenpinnasta, etteivät hiukset kastu.

    En halua tulla sellaiseksi naiseksi. Haluan vapauttaa sisäisen vesipetoni jälleen.kuva: seer/stock

    Onneksi minulla on ystäväni Tiina. Pisamanaamainen voimanpesä. Sellainen nainen, joka EI ui hiuksia varoen. Tiina vei minut piiiiiiiiiiitkästä aikaa uimahalliin viime viikon perjantaina. Ja sunnuntaina. Eilen vietin vapaapäivää ja minuun iski halu päästä uimaan.

    Minuun iski halu päästä uimaan, tajuatko?

    Minuun iski HALU päästä uimaan.

    MINUUN iski halu päästä uimaan.

    Ja minä menin. Ja uin ja sukeltelin ja vesijuoksin 55 minuuttia. Ja se oli kivaa. Oli. Oikeasti.

    Ensi tiistaina puhun radio-ohjelmassani suggestion voimasta. Ja tämä on metkaa. Olin vuosikaudet onnistuneesti suggeroinut itseni ajattelemaan, että uimahallissa käyminen on hankalaa, aikaavievää ja tylsää. Viimepäiväisten kokemuksieni mukaan se onkin hauskaa. Nyt on minusta kiinni kumpaa ajatusta alan mielessäni toistella.

    Kommentoi 3 Lue kommentit


kirjoittajasta

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä