maatuskan mitoissa
Ei tästä tule mitään
Kommentoi 3 Lue kommentitArgh. En pysty tähän. En jaksa vastustaa ruokaa. Voi masennus.
Aamu menee hyvin. Syön kohtuullisen aamupalan joka päivä. Lounaalla lautasmalli toimii, kiskon salaattia vähintäänkin puoli lautasellista. Iltapäivällä alkaa ohjaus puoltaa puskan suuntaan. Unohdan iltapäivähedelmän. En joko syö mitään tai sitten jotakin mässyä.
Kello 17 ja 23 väli on lainsuojattomien jättömaata. "Kunnon ruoalla" aloitetaan, mutta sitten suupielestä sujahtaa sisään kaikenlaista muutakin. Olen laskeskellut, että illan viimeisten tuntien aikana tuplaan energiansaannin. Silloin eivät miniporkkanat maistu. On saatava jotakin hyvää.
Lauantain ompelukerhon jäljiltä jääkaapissa oli puolikas mutakakku. Vetäisin sen eilen illalla tietsikan äärellä. Perään pari kourallista pähkinöitä ja pari voileipää. Vielä löytyi karkkia ja muutama keksi. Ja ihana pulla pulleroinen. Ja kun kerran syömään ruvettiin, niin antaa mennä sitten jäätelötkin pakastimesta.
Olisiko ystävillä lukijoilla kanssapunkeroilla jotakin rohkaisevaa sanottavaa? Maatuska on väsynyt ja pettynyt.
Herätyskello soi labrassa
Kommentoi 0En yllättynyt, mutta petyin. Eihän sitä lottovoiton ohimenostakaan koskaan ylläty. Tiesin, etteivät veriarvot ole nappikunnossa. Sain eilen tuoreita tuloksia. Varasin samantien ajan painonhallintaan erikoistuneelta terveydenhoitajalta.
Edellisen kerran kolesterolit tsekattiin huhtikuussa 2010 eli puolisentoista vuotta sitten. Hyvän kolesterolin määrä oli laskenut (oli 1,6 -> on 1,4) ja huonon kolesterolin määrä oli noussut (oli 3,8 -> on 4,5). Kokonaiskolesteroli oli noussut (oli 5,6 -> on 6,3). 12 tunnin paaston jälkeen verensokeri oli 5,4 eli nippa nappa hyvällä puolella.
En ole paniikissa, mutta ottaa päähän rankasti. Kokonaiskolesterolin pitäisi olla alle 5. Huonoa kolesterolia saisi olla korkeintaan 3.
Ja nyt on tärkeää, etten säntäile mihinkään äärimmäisiin suuntiin. Nyt on tärkeää ottaa HYVIN rauhallisesti. Jatkaa pienten sitkeiden muutosten linjalla. Muistaa rehut. Tuhlata askeleita. Etsiä hyviä vaihtoehtoja.
Ja ennen kaikkea: taistella jostakin sisältä kumpuavia jarruttavia voimia vastaan. "Et sä Eve ikinä laihdu, sun kohtalosi on olla pullukka. Sä et osaa syödä. Sä et lopulta kuitenkaan halua tätä. Sä tarvitset herkkuja. Sulla on oikeus herkkuihin. Miksi kiduttaisit itseäsi? Mitä sillä on väliä?"
Suursyömärin maailmankartta
Kommentoi 0New Yorkin keskuspuistosta saa sitä hyvää halpaa chiliä. Chinatownin mykyravintolaan löytäisin vaikka silmät sidottuina. Italian Bordigherassa oli hunajamelonijäätelöä, berliiniläisten rekkakuskien suosiman rönttöruokalan Pasta Carbonara nostaa veden kielelle vielä lähes 30 vuoden jälkeen. Tai se Mascarpone al Fico...
Olen hullu syömään. Rakastan syömistä. Matkoilla haluan syödä tiuhaan ja tavallistakin nautiskelevammin. En ole gourmetisti, haluan syödä paljon ja usein. En juokse hienoissa ravintoloissa, reissussa on aina nälkä ja edullisia ravintoloita löytää helposti.
Minulla ei ole moneen vuoteen ollut rahaa matkustella, mutta haaveilen jatkuvasti retkistä muihin maihin. Makumuistoja on paljon, ja niissä ryven mielelläni. Ihana ateria tai pikaisesti napattu kioskiannos saattaa jäädä vuosiksi kummittelemaan. Juuri nyt itkisin onnesta, jos pääsisin Lontooseen syömään niitä ihania Ramen-annoksia, joista sain nauttia muutama vuosi sitten.
Haaveissani lähden makumatkalle. Nyt joudun miettimään asian uudelleen. Olen päättänyt pitää terveydestäni parempaa huolta, joten hekumallisille mässäilymatkoille en voi enää karata!
Voinko siis oppia matkustamaan uudella tavalla? Onko mahdollista oppia matkustamaan jonkun muun aistin mieliksi? Voiko kauneinkaan maisema tai lämpiminkään uimavesi korvata överiannoksen dim sumeja? Tämä on tätä suursyömärin/turhanmässyttäjän tuskailua.
Matkat ovat minulle suurelta osin makuhermojen hemmottelua. Kun surffaan matkatoimiston sivuilla Kreikkaan, hyökkää makumuisto heti sylkirauhasiin. Suolaisenmehevä fetasiivu rapsakoiden vihreiden paprikoiden päällä. Isot pehmeät tomaattilohkareet. Oliiviöljy, joka maistuu vastaleikatulta nurmikolta.
Makumuisto Naxoksen saarelta on edelleen tuore, vaikka matkasta sen horiatiki-salaatin luo on yli kymmenen vuotta.
kuva sivulta greek-kouzina.blogspot.comMaisema + maku = taivas.
kirjoittajasta
Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat