maatuskan mitoissa
Vapaapäivän haahuilukävely on parasta
On upeaa, miten vapaata on ajatuksen lento kävelyretkellä. 12 913 askeleen mittaisella matkalla ehdin sulatella vaikka mitä. Uusia ajatuksia putkahteli mieleen tämän tästä. Kännykän sanelimella oli käyttöä.
Viihdytin itseäni keksimällä nimityksiä lumen olomuodoille. Valmistelen nimittäin ohjelmaa lumesta Yle radio 1:een ensi viikon tiistaiksi. Paljastan yhden.
Helsingin keskustan kadut ovat usein petollisen liukkaita. Pahinta on silloin, kun jalkakäytävä on tukevassa jäässä, mutta jään päälle sataa seitinohut lumihuntu. Jää on tällöin näkymättömissä ja nahkapohjakengissä kiitävä hieno herra hengenvaarassa. Keksin tänään tälle tappavalle lumihunnulle nimen Keikarin Kuolo.
Kate Bushin uusin levy on ihanaihanaihana. Kokonaan lumelle omistettu taideteos on ollut seuranani monella lumisella kävelylenkillä tänä talvena. Tänään kuljin kuitenkin ilman taustamusiikkia. Halusin antaa ajatuksilleni tilaa.
Maatuskan mitoissa: Proteiinimetsällä
Terveydenhoitaja kyseli syömisistäni. Kerroin kaiken kaunistelematta. Hän kertoi, että syön liian vähän proteiinia. Jos aion lisätä lihasta ja hukata rasvaa, proteiini on ystävä.
Mä olen aina kytännyt rasvaa ja sokeria. Yrittänyt nipistää niistä ja lisätä kasvikuntaa lautaselle. Hiilareitakin olen oppinut miettimään, mutta proteiinille en ole ajatuksia hukannut. Vastaanotolla tajusin, että se satunnainen kanafile ja muutama kinkkuviipale leivälle ei mitenkään riitä. Minulla on jatkuvasti jonkinasteinen nälkä, koska kylläisenä pitävä protsku puuttuu. No, mistä sitä saa?
"Mitäs sä tykkäät rahkasta?"
Gulp. Ai mitä mä tykkään kitalakeen klähmääntyvästä, terävänhappamasta ja ilottomasta kitistä?
Nyt kiltin tytön kuuluu vastata terkkarille, että joo, on se ihan hyvää ja joo, mä rupean syömään sitä.
Minäpä en ollutkaan kiltti tyttö. Olin rehellinen tyttö. Kerroin, että se on niin hapanta, että kyyneleet lyö silmiin, ja niin tanakkaa, että rautakanki pysyisi siinä pystyssä, ja niin ankeaa, että siihen tiivistyy kaikki, mitä olen oppinut inhoamaan laihduttamisessa. Rahkaa ananasmurskalla. Hullujen laihdutuskuurieni inhokkiruoka numero 1.
Terveydenhoitaja nauroi makeasti. "Entäs smoothiet?"
Nammm! Smoothie! Sehän on lasillinen kesälomaa. Sakeaa, makeaa, iloisenväristä, pientä luksusta. Laitetaan nättiin lasiin, juodaan raidallisella pillillä.
"Voisitko kuvitella tekeväsi rahkasta ja marjoista smoothiea?"
Näin helppoa on mielikuvan täyskäännös, täydet 180 astetta. Klähmästä syntyy herkkujuoma, joka pitää imuroida äänekkäästi pillillä ryystäen viimeistä sakeaa pisaraa myöten.
Minusta tuli hetkessä smoothielahkolainen.
Rahkassa on proteiinia, rahka on rasvaton. Rahka pitää nälän pitkään poissa. Rahka notkistuu marjojen kanssa tehosekoittimessa nopeasti täyteläiseksi juomaksi. Haen marjat kaupan pakastealtaasta, koska kesäiset itsepoimitut on jo syöty. Ostan vain kotimaisia, etten saa norovirusta kuumentamattomista marjoista. Fiiliksen mukaan heitän sekaan auringonkukansiemeniä, leseitä, mysliä tai kaurahiutaleita. Banaanista saa pehmeyttä ja makeutta. Goji-marjoja laitan joskus sekaan, mutta kotimaiset marjat ovat ylivoimaisia. Smoothie taittaa sen repivän töistäpaluunälän, smoothie on illalla ihana.
Tule sanomaan läskille päivää
Terveydenhoitaja ohjasi puntarille. Se ei ollutkaan ihan tavallinen vaaka. Kone mittasi rasvaprosentin, viskeraalisen rasvan (?), perusaineenvaihdunnan, luulihasprosentin (??), painoindeksin ja painon.
Paino on nyt 69,8kg. Kun se naitetaan pituuden 160cm kanssa, saadaan painoindeksiksi 27,3 eli lievä ylipaino.
Varsinainen täräys tuli rasvaprosentissa. En edes tiennyt, että ihmisessä voi olla rasvaa 41,8%. Sehän on melkein puolet! Hyiyök ja kauhistus.
Olen oppinut jo sen, että rasva ei kuluta energiaa, vain lihakset kuluttavat. Luulihasprosenttini on 24,6, joten näillä luvuilla ei ole ihme, että vyötärö on kuin autonrengas.
Olen luvannut olla avoin ja reilu tässä blogissa. Niinpä haluan esitellä teille pimeän puoleni. Hän on bulldog-vatsa nimeltään Rohmu. Rohmulla on aina nälkä. Kun Rohmu haistaa nopeat hiilarit, Rohmu alkaa läähättää ja kuolata. HUOM! Älä katso Rohmun kuvaa 3D-lasien läpi!
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!
kommentoiduimmat