maatuskan mitoissa
Vai muka hengittävä - hahhah
Kommentoi 5 Lue kommentitMiksi menin höplään? Miksi tuhlasin satasen urheiluvaatteisiin, joiden toimivuutta epäilin? Miksen uskonut omaa järkeäni?
Olen aina pitänyt teknisiksi mainostettuja hengittäviä tekokuituvaatteita suurena huijauksena. Kun kaverit ovat vouhottaneet kosteudenläpäisevistä kerrastoistaan, minä olen tyytyväisenä vetänyt pumpulipöksyt jalkaani. Okei, peruskalsarit hiestyvät, mutta oman kokemukseni mukaan tuntuvat silti miellyttäviltä. Tällä hetkellä minun luottovälihousuni ovat 50/50 silkkiä ja puuvillaa. Ihanat!
Kuukausi sitten ostin itselleni takin, josta ajattelin kevään ja syksyn reippailutakkia. Se on hupullinen, pitkä, musta, löysin sen urheiluvälinekaupasta. Takissa roikkui tusina lippulappuja, joissa vakuuteltiin, että takki suojaa tuulelta ja sateelta, mutta päästää hien läpi. Vakuuttavat kaaviokuvat näyttivät, miten hikihöyry läpäisee kankaan. BREATHABLE. Vesipisarat sujahtavat kankaan pinnalta pois. WATERPROOF. Takki oli tarjolla lenkkeilyvaatteiden joukossa.
Samalla reissulla ostin tuulipuvun housut. Ohutta liuhuvaa kangasta, verkkomainen vuori. Ajattelin, että tässä mukavan viileät housut, jotka suojaavat pahimmalta tuulelta, mutta pysyvät raikkaina.
******marjat.
En ole ikinä hikoillut niin pahasti. Jo eteisessä tuli tukala olo. Käsivarsien iho alkoi tuntua nihkeältä.
Kävelylenkillä hikoilin kuin sika. Puolessavälissä lenkkiä oli pakko avata takki. Sisältä tuli lämmin kostea löyhähdys. Paita alla oli aivan märkä ja takin ohut hötövuori litilitteänä hiestä. Takin pinta oli kylmännihkeä.
Kokeilin takkia uudelleen niin, että jätin toisen ohuista paidoista pois. Hikoilin silloinkin, ja samalla palelin. Takki oli kaikissa olosuhteissa epämiellyttävä. Pienikin hikimäärä jäi takin sisään pyörimään. Hengittävä? HAH!
Ja ne housut. Niissä valui hikinoroja lahkeiden sisällä. Aivan naurettavat kapistukset. Kokeilin niitä ilman pitkiä kalsareita - ne liimautuivat kinttuihin kiinni, kylmät märät limalahkeet ihossa kiinni. Hyi! Kalsareiden kanssa ihan siedettävät, mutta en minä aio niitä käyttää. Parempiakin vaihtoehtoja on.
Arvaatteko mihin olen päätynyt? Olen testannut erilaisia vetimiä näissä +4/-2 asteissa - ja paras asu on luonnonkuitua. Pitkien kalsareiden kaverina vanhat lököttävät puuvillaverkkarit. Takkina Fidan kirpputorilta ostettu ohut villakangastakki. Sen alla ehdottomasti vain puuvillaa ja silkkiä, ei mitään höpönpöpön tekokuituja.
Ei pidä ottaa itseään liian vakavasti
Kommentoi 1 Lue kommentitOn vähän lenkkeilymotivaatio ailahtelevaista. Enkös minä juuri käynyt tässä fiilistelemässä kuntosalijuoksentelua? Nyt on taas niiiiin tervanjuontia jalkojen liikuttelu.
Eilen kävin monen päivän laiskottelun jälkeen PAKKOkävelyllä ja päätin kokeilla moneen kertaan mainostettua lyhtypylväsmenetelmää. Kävelin kaksi lampunväliä, juoksin yhden, kävelin kaksi, juoksin yhden. Se oli ihan jees!
Mutta ääh ja blääh. Olen laiskistunut. Liikkuminen alkaa taas unohtua päivärutiinista. En ehtinyt saada kunnolla käyntiin säännöllistä kuntoilua, joten se ei muistu mieleen. Ja kun muistuu, muistuvat verukkeetkin.
En saa itseäni ovesta ulos. Nautin kyllä paarustamisesta jo ihan ookoo, joo, mutta se lähteminen. Pojan futistreenit ovat talvella harvemmin, eikä sitä sysäystä tule kolmea kertaa viikossa. Tähän kun lisätään pojan nuhakuumeilut - - - (äsh, mä teen sitä taas, selittelen).
Vaa´allakin pitäisi käydä. Mutta en tahdo. Farkut kertovat ikävät uutiset, en halua tietää lukua tänään. Punnitsen itseni huomenna.
Tuoko joulu kiloja?
Kommentoi 0Tiedän ihmisiä, jotka liikkuvat lomalla enemmän, unohtavat syödä (mikä käsittämätön asia!) ja jotenkin ihan itsestään keventävät ruokavaliotaan.
Minä lihon aina lomalla. Tämäkin veitikkainen rientää pöydän päälle. Lomalla on aikaa nauttia ruoasta.
Joululoma on pahaa pahaa aikaa painonhallintaa opettelevalle. Cointreau´lla terästetty vaalea glögi on niin hyvää. Sen mukana livahtaa helposti kymmenen piparia. Samalla voi selailla keittokirjaa ja etsiä reseptejä. Laittaisiko bataattilaatikkoa tänä jouluna?
En tiedä mistä alkaisin purkaa karseita syömätapojani. Kaikki on pielessä, paitsi rosolli. Syön järjettömiä annoksia varsinaisessa ruokapöydässä. Mätän lanttulaatikosta vuoren lautaselle, viereen pottulootatunturin ja porkkanalaatikkokukkulan. Ja monta viipaletta kinkkua. Ja silliä sen seitsemää sorttia. Ja sitten se napostelupuoli. Vihreistä kuulista se alkaa, sitten konvehtirasiat rapsahtavat auki ja lopuksi vedetään porukalla vaarin joululahjalakritsat. Ai niin, englantilainen ystävä ei petä. Hän tuo jouluksi aina vähintään 3 kiloa All sorts -karkkeja.
Ahhh miten kamalaa.
Ei se mitään, jos jouluaattona vähän mässyttää. Joojoo, mutta kun se on jo alkanut! Glögittely-piparittelu ja muu turhanpuputtaminen. Joulu on tekosyy, paras kaikista.
En ole koskaan onnistunut hillitsemään joulusyömistä. Miten tästä joulusta selvitään?
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat