Ei tästä tule mitään

22.11.2011Eve Mantu
Maatuskan mitoissa

Argh. En pysty tähän. En jaksa vastustaa ruokaa. Voi masennus.

Aamu menee hyvin. Syön kohtuullisen aamupalan joka päivä. Lounaalla lautasmalli toimii, kiskon salaattia vähintäänkin puoli lautasellista. Iltapäivällä alkaa ohjaus puoltaa puskan suuntaan. Unohdan iltapäivähedelmän. En joko syö mitään tai sitten jotakin mässyä.

Kello 17 ja 23 väli on lainsuojattomien jättömaata. "Kunnon ruoalla" aloitetaan, mutta sitten suupielestä sujahtaa sisään kaikenlaista muutakin. Olen laskeskellut, että illan viimeisten tuntien aikana tuplaan energiansaannin. Silloin eivät miniporkkanat maistu. On saatava jotakin hyvää.

Lauantain ompelukerhon jäljiltä jääkaapissa oli puolikas mutakakku. Vetäisin sen eilen illalla tietsikan äärellä. Perään pari kourallista pähkinöitä ja pari voileipää. Vielä löytyi karkkia ja muutama keksi. Ja ihana pulla pulleroinen. Ja kun kerran syömään ruvettiin, niin antaa mennä sitten jäätelötkin pakastimesta.

Olisiko ystävillä lukijoilla kanssapunkeroilla jotakin rohkaisevaa sanottavaa? Maatuska on väsynyt ja pettynyt.

 

kommentit

Tiedän tunteen... Siinä vaiheessa kun menee ne pari mutakakun palaa, niin tulee olo, että "eihän tällä enää ole mitään väliä", ja sitten on ihan sama huitaiseeko naamaan vielä pähkinäpaketin ja suklaalevyn tai mitä ikinä... Vaikka järki sanoo ihan eri tavalla, tuossa se saa voittajansa.

>T – Ti, 2011-11-22 12:03

Tuttuahan tuo. Miksi muuten painoa on niin vaikea saada laskemaan, mutta todella helppo saada hujahtamaan ylöspäin? Epäreilua. Minua on auttanut syömisen järkevöittämisessä netissä olevat ruokapäiväkirjat, jotka laskevat kalorit ja ravintoainetasapainot. Ja se, että etenee pienin askelin. Kun huomaa edistyvänsä, motivaatiokin kasvaa. Tsemppiä!

>isoäiti – Pe, 2011-12-02 22:08

Komppaan edellisiä!

Tähän aikaan vuodesta ainakin on houkutuksia joka puolella ja joulu on vasta kolmen viikon päästä. Jotenkin pitäisi pysyä ruodussa... ja herkutella vain silloin jouluna. Miten se meni; ettei väliä mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä vaan uuden vuoden ja joulun välillä:))

Itse kamppailen samojen juttujen kanssa parhaillaan. Välillä mulla auttaa ahmimiseen kunnon syöminen = perusruokaa(proteiinit) + runsaasti kasviksia. Ja riittävästi vettä. Samoin se säännöllisyys, ei yli 3 h välejä syömiseen. Ja herkutkin mielellään hitaita hiilareita täysjyvästä. Höttöhiilarit (sokeri ja valkoinen vilja, ja kaikki missä niitä on) laukaisee heti ahmimisen ja siitä taas seuraa pettymys, väsymys, masennus. Ja ahmimiskierre jatkuu ja olo heikkenee... Olen tässä nyt itse, sen verran vetämätön ja huono olo, että täytyy taas yrittää jotenkin nousta. Vaikka vaan kirjoittamalla tähän.

Ehkä se tästä. Olen odottanut kovasti Maatuskan mitoissa-blogiin juttuja - toivottavasti jaksat blogata vielä.
Ja mikä tässä jutussa on vaikeaa. Mä luulen, että fysiikka ja aineenvaihdunta täytyis saada ensin normaalitilaan ja psyyke sitten perässä. Nyt taidetaan vaan mennä perä edellä puuhun...

>Mä vaan – Ma, 2011-12-05 10:08

lisää kommentti

Lisää kommentti

maatuskan mitoissa

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä